Avainsana: demokratia

Hyvä valmistelu rakentaa luottamusta ja parempia päätöksiä

Jenni Sipilä

Olen kirjoittanut blogissani paljon viranhaltijoiden kokemuksista, mikä tietysti on väitöstutkimukseni tutkimusasetelma huomioiden luonnollista. Tämä on kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Käydessäni puhumassa luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden välisestä yhteistyöstä, nostan tietysti aina esille myös luottamushenkilöiden näkökulmia ja odotuksia. Tässä tekstissä pureudunkin niihin seikkoihin, joista viranhaltijoita usein muistuttelen.

Kunnallisessa päätöksenteossa valmistelun laatu vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka hyvin luottamushenkilöt pystyvät arvioimaan heidän käsissään olevia vaihtoehtoja ja tekemään perusteltuja päätöksiä. Hyvä valmistelu ei tarkoita vain virheetöntä esitystekstiä tai kattavaa liiteaineistoa. Se on asiantuntemuksen, vuorovaikutuksen, avoimuuden ja selkeän viestinnän kokonaisuus. Keskeistä on myös asian esittely.

Asiantuntemus on osattava tehdä ymmärrettäväksi

Luottamushenkilöt odottavat oman toimialansa ja sitä koskevan lainsäädännön syvällistä tuntemusta. Pelkkä tiedon hallitseminen ei kuitenkaan riitä. Monimutkaiset kokonaisuudet on myös pystyttävä tiivistämään tavalla, joka auttaa päättäjiä hahmottamaan päätöksen kohteena olevan asian olennaiset näkökulmat.

Valmistelun tulee olla analyyttistä ja objektiivista. Päätöksentekijöille on avattava asioiden taustat, vaikutukset ja epävarmuudet, myös sellaiset seikat, jotka eivät ehkä tue esittelijän päätösesitystä. Esitettyjen tietojen on oltava ajantasaisia ja perustuttava tutkittuun tietoon tai muuten luotettaviin faktoihin. Luottamushenkilöhän ei voi millään olla jokaisen toimialan asiantuntija. Siksi hän tarvitsee rinnalleen viranhaltijan, joka tuntee asian ja osaa selittää sen ymmärrettävästi.

Valmistelu on vuoropuhelua, ei valmiin esityksen luovuttamista

Laadukas valmistelu sisältää avointa keskustelua jo ennen varsinaista päätöksentekoa. Luottamushenkilöillä tulisi olla (ainakin kaikkein merkittävimmissä asioissa) mahdollisuus kysyä, kommentoida ja tuoda näkemyksiään esiin ennen asian tuloa päätöksentekoon. Viranhaltijalta tämä edellyttää kuuntelemista ja reagointia. Tavoitteena tulee olla yhteisen ymmärryksen rakentaminen. Hyvään päätöksentekokulttuuriin kuuluukin dialogi monologin sijaan.

Tiedonvaihdon pitää olla myös oikea-aikaista ja helposti saavutettavaa. Olennainen tieto ei saa jäädä pitkien esityslistojen tai vaikeasti hahmotettavien liitteiden sisään. Kokouspäivänä esille tulevat yllätykset heikentävät luottamusta ja vaikeuttavat päätöksentekoa. Yksi toimiva käytäntö on puheenjohtajapalaveri siinä vaiheessa, kun esityslista on jo suhteellisen valmis. Keskustelun avulla voidaan tunnistaa epäselvät kohdat ja ennakoida, millaista lisätietoa päätöksenteossa tarvitaan. Tämä toki edellyttää puheenjohtajaltakin aktiivisuutta.

Läpinäkyvyys tekee päätöksistä hyväksyttävämpiä

Luottamushenkilöt haluavat ymmärtää sekä esityksen lopputuloksen että sen, miten ja miksi siihen on päädytty. Valmistelussa on sen vuoksi avattava käytetyt tiedot, tehdyt arviot ja johtopäätösten taustalla olevat perustelut. Läpinäkyvyys lisää luottamusta ja vähentää epäilyjä siitä, että ratkaisu olisi lukittu jo etukäteen. Usein se myös parantaa lopullisten päätösten hyväksyttävyyttä, vaikka kaikki osapuolet eivät olisikaan niiden sisällöstä samaa mieltä.

Avoimuuteen kuuluu keskeisesti myös vaihtoehtojen esittäminen. Yhden valmiin esityksen sijaan päätöksentekijöille tulisi mahdollisuuksien mukaan kuvata erilaiset ratkaisuvaihtoehdot, niiden vaikutukset sekä niihin liittyvät riskit. Näin poliittiselle harkinnalle jää sille kuuluvaa tilaa.

Selkeys on olennaista päätöksentekijälle

Päätöksentekoon liittyvät aineistot ovat usein laajoja ja sisällöltään vaativia. Siksi esitystavan selkeys on erityisen tärkeää. Tiivis ja yleistajuinen teksti, havainnollistavat kaaviot sekä vaihtoehtoja vertailevat taulukot helpottavat kokonaisuuden hahmottamista.

Faktat, johtopäätökset ja suositukset on hyvä erottaa toisistaan. Luottamushenkilön pitää pystyä näkemään, mikä perustuu tietoon, mikä on valmistelijan tekemää tulkintaa ja mitä lopulta ehdotetaan päätettäväksi. Aineistoa kannattaa tarkastella lukijan näkökulmasta: Mitä päätöksentekijän täytyy tietää? Miksi asia on tärkeä? Millaisia vaihtoehtoja on tarjolla, ja mitä seurauksia niillä olisi?

Luottamus syntyy myös vaikeiden asioiden kertomisesta

Hyvään valmisteluun kuuluu rehellisyys. Viranhaltijan tehtävänä on tuoda esiin myös epämiellyttävät tosiasiat, riskit ja epävarmuudet. Luottamus vahvistuu, kun päätöksentekijät voivat olla varmoja siitä, ettei olennaista tietoa ole jätetty kertomatta. Myös valmistelun rytmillä on merkitystä. Tieto on annettava riittävän ajoissa, jotta siihen voidaan perehtyä ilman tarpeetonta kiirettä. Päätösten vaikutukset kuntalaisiin tulee puolestaan tehdä näkyviksi mahdollisimman konkreettisesti.

Toimiva yhteistyö edellyttää molemminpuolista kunnioitusta. Viranhaltijan tulee ymmärtää poliittiset tavoitteet ja toimintaympäristö, mutta samalla säilyttää ammatillinen ja puolueeton roolinsa.

Lopulta laadukas valmistelu kiteytyy muutamaan kysymykseen:

Keskustelemmeko asioista riittävän ajoissa? Onko käyttämämme kieli ymmärrettävää? Ovatko esityslistat ja liitteet selkeitä? Olemmehan antaneet päätöksentekijöille aidon mahdollisuuden arvioida vaihtoehtoja?

Kun näihin kysymyksiin voidaan vastata myöntävästi, valmistelu ei ainoastaan johda parempiin päätöksiin. Se rakentaa myös luottamusta, yhteistyötä ja toimivaa hallintokulttuuria.

Matka viranhaltijasta tutkijaksi ja kuntademokratian peruskysymysten äärelle

Jenni Sipilä

Puolustin väitöskirjaani ”Kunnallinen byrokratia edustuksellisen demokratian palveluksessa: kuntien johtavien viranhaltijoiden kokemuksia yhteistyöstä luottamushenkilöiden kanssa” Turun yliopistossa 22.8.2025.

Väitöskirjaprosessini oli yhtä aikaa henkilökohtainen matka ja yhteiskunnallinen tutkimusretki. Omalla kohdallani kaikki sai alkunsa vuosien varrelta kertyneistä havainnoista sekä arjen lounas- ja kahvipöytäkeskusteluista. Monet kollegani jakoivat kokemuksen siitä, että valmisteltavia asioita tuntui usein olevan liikaa ja osa selvityksistä tehtiin, vaikka jo ennakkoon tiedettiin, etteivät ne tulisi etenemään tai ne eivät vastanneet kuntastrategian tavoitteita. Ajoittain työ tuntui turhauttavalta ja viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden yhteistyössä esiintyi kitkaa. Näitä teemoja ei voinut ohittaa, vaan tunsin tarvetta saada ne tieteellisen tutkimuksen muotoon: onko kyse vain yksittäisistä kokemuksista vai laajemmasta ilmiöstä? Syntyi päätös hypätä viranhaltijan pöydän takaa tutkijan rooliin. Aloitin tutkimukseni tammikuussa 2021. Tavoitteenani oli saada tieteellistä näyttöä siitä, millaisia tunteita ja kokemuksia päätöksenteon valmistelu ja yhteistyö poliitikkojen kanssa synnyttävät kuntien johtavissa viranhaltijoissa.

Kuntademokratiaa ohjaa kaksoisjohtamiseen perustuva malli, jossa vaaleilla valitut luottamushenkilöt käyttävät ylintä päätösvaltaa ja viranhaltijat eli ammattijohtajat tekevät päätösten taustalla tärkeää valmistelutyötä. Olen itse toiminut lähes 18 vuotta kunnan johtavana viranhaltijana ja saanut aitiopaikalta seurata, miten nämä kaksi maailmaa kohtaavat – ja joskus myös törmäävät. Politiikan rytmi, puolueiden välinen kilpailu ja vaihtuvat vaalikaudet tuovat mukanaan demokraattiset toimintatavat ja tavoitteet, kun taas viranhaltijoiden työ on pidemmän aikavälin kehittämistä. Poliitikot myös työskentelevät yleensä sivutoimisesti, kun taas viranhaltijat paneutuvat asioihin päätyökseen. Lisäksi kuntalaisten erilaiset toiveet tekevät johtamisesta vielä vähän monimutkaisempaa.

Tutkimukseni tuloksena voin todeta, että viranhaltijoiden turhautumisen tunteet eivät ole vain yksittäistapauksia – moni viranhaltija kokee työssään haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi valmistelun hyödyllisyyteen ja strategianmukaisuuteen. Yhteistyö luottamushenkilöiden kanssa on joskus mutkikasta, kun tavoitteet, arvot ja aikajänteet eroavat toisistaan. Toisaalta tutkimus osoitti, että hyvät yhteydet ja aito vuorovaikutus viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välillä mahdollistavat parhaimmillaan innovatiivisia ratkaisuja ja kunnan strategisten tavoitteiden toteutumisen. Positiiviset kokemukset liittyivät erityisesti tilanteisiin, joissa luottamushenkilöt arvostivat viranhaltijoiden asiantuntemusta ja tukivat heitä työnsä haasteissa.

Väitöskirjatyöni tavoitteena oli laajentaa ymmärrystä johtavien viranhaltijoiden arjesta ja tarjota välineitä yhteistyösuhteiden kehittämiseksi. Nostin esiin myös kysymyksen siitä, miten hallinnollisia resursseja voitaisiin käyttää mahdollisimman tehokkaasti ja miten luottamushenkilöt voisivat entistä paremmin ottaa huomioon viranhaltijoiden käytettävissä olevan ajan rajallisuuden. Tutkimustulosteni pohjalta pidän tärkeänä, että kuntastrategia toimii selkeänä ohjaavana välineenä – ja että sen sisällöt ovat aidosti sisäistetty päätöksenteon kaikilla tasoilla. Vain tällöin voidaan karsia viranhaltijoista turhalta tuntuvaa valmistelutyötä ja varmistaa, että yhteinen työ vie kohti kunnan pitkäjänteisiä tavoitteita.

Väitöskirjaprosessi oli minulle mahdollisuus pysähtyä, pohtia ja tarkastella kuntajohtamista uusista näkökulmista. Matka viranhaltijasta tutkijaksi ei ollut aina helppo, mutta se avasi tilaa kriittiselle ajattelulle ja toi näkyväksi myös kuntatyön ilonaiheet. Uskon, että yhteisen ymmärryksen lisääminen tukee kestävää päätöksentekoa ja parempaa arkea kunnissa – sekä viranhaltijoille että poliittisille päättäjille.

Kuntajohtamisen kehittäminen vaatii jatkuvaa vuoropuhelua, arvostusta ja halua nähdä asiat myös toisen osapuolen silmin. Tutkimukseni on panos tähän keskusteluun – ja kutsu jatkaa sitä yhdessä.

Väitöskirjani löydät Turun yliopiston julkaisupalvelusta:

https://www.utupub.fi/handle/10024/182722

Pari sanaa populismista

Jenni Sipilä

Kuten varmasti moni teistä lukijoista, myös minä olen seurannut viime vuosina jatkuvasti kiihtyvää ja kärkkäämmäksi muodostuvaa poliittista keskustelua. Se on saanut minut pohtimaan, onko politiikassa käytettävän kielen muuttuminen aiempaa rajummaksi enemmänkin merkki haastavasta yhteiskunnallisesta tilanteesta ja poliittisista paineista, paljon puhutusta polarisaatiosta vai kenties populistisen asenteen leviämisestä.

Populismi sanaa tulee helposti viljeltyä, vaikka puhuttaessa populismista, pitää aina muistaa sen olevan käsitteenä elävä ja lopulta aika vaikeasti määriteltävä. Populismi ilmenee nyky-yhteiskunnissa monin tavoin ja sen on katsottu uhkaavan tai ainakin haastavan perinteisempää demokratiaa. Onkin mielenkiintoinen kysymys, missä vaiheessa kärkäs kielenkäyttö ja hyökkäävät poliittiset avaukset muuttuvat demokratiasta populismiksi. Raja lienee veteen piirretty. Vaikka populismin määritelmä voi vaihdella, arkisessa keskustelussa sillä viitataan yleisesti poliittiseen esiintymistapaan eli retoriikkaan. Tällainen määritelmä ei pidä populismia edes kevyenä ideologiana. Syvällisempien määritelmien mukaan populismin takana on kuitenkin toiminnallinen aate, joka korostaa ”tavallisen” kansalaisen etuja ja vastustaa eliittiä sekä perinteisiä poliittisia instituutioita. Vaikka populismi on usein yhdistetty valtion tason politiikkaan, sen vaikutukset voivat ulottua myös paikallispolitiikkaan saakka.

Yhdistettäessä populismi esiintymistapaan, käytetään sitä usein haukkumasanana viittaamaan poliittisten kilpailijoiden tyhjään retoriikkaan tai katteettomien lupausten antamiseen. Jotkut poliitikot käyttävät populistista tyyliä tietoisesti herättämään huomiota ja provosoimaan mediajulkisuuden toivossa. Populismina voidaan myös pitää poliitikkojen tarttumista esille nousseeseen aiheeseen, jotta he voivat osoittaa olevansa ajan hermolla. Omassa tutkimuksessani kyselyyni vastanneet kuntien johtavat viranhaltijat käyttivät populismi -termiä juuri kritisoidessaan poliitikkojen huomionhakuisia ja pinnalla olevaan aiheeseen liittyviä puheenvuoroja tai aloitteita, joiden asiasisällöllinen (uutuus)arvo saattaa toisinaan olla melko vähäinen. Viranhaltijat myös kertoivat, että populistiset ilmiöt ovat kunnissa lisääntyneet valtuuston kokousten livestriimausten ja sosiaalisen median käytön myötä.

Yksi populismin ilmenemismuodoista kunnallispolitiikassa on yksinkertaistettujen ratkaisujen tarjoaminen monimutkaisiin ongelmiin. Populistiset poliitikot saattavat luvata nopeita ja helppoja ratkaisuja kunnan kohtaamiin haasteisiin. Näiden ratkaisujen toteuttamiskelpoisuus ja pitkäaikaiset vaikutukset voivat kuitenkin olla kyseenalaisia. Toisaalta populismi voi tuoda mukanaan positiivisiakin vaikutuksia kunnallispolitiikkaan. Populistiset poliitikot voivat olla herkempiä kuuntelemaan ja ottamaan huomioon tavallisten kuntalaisten huolia ja tarpeita. Heidän kampanjansa saattavat mobilisoida suuremman osan väestöstä poliittiseen toimintaan tai vaatimaan muutoksia. Tämä voi edistää demokraattista osallistumista ja avoimuutta kunnallisessa päätöksenteossa ja saada uusia ihmisiä innostumaan vaikuttamisesta. Ilmiö nostaa politiikkaan kuitenkin helpommin ns. ”yhden asian huutajia” ja saattaa jakaa kuntalaisia vahvemmin eri leireihin.

Jotta populismin vaikutukset kunnallispolitiikassa olisivat positiivisia, tarvitaan tasapainoa populismin ja vastuullisen hallinnon välillä. Populistiset poliitikot voivat hyödyntää kuntalaisten huolia ja tarpeita, mutta samalla heidän on kyettävä tarjoamaan myös realistisia sekä kestäviä ratkaisuja esille nostamiinsa ongelmiin. Kunnallispolitiikassa populismia ei vielä tunnisteta niin selkeästi demokratian uhaksi kuin valtakunnallisessa politiikassa tai kansainvälisessä politiikassa. Uskallan väittää, että kunnissa populismi vaikuttaa toistaiseksi enemmän (poliitikot, korjatkaa jos olen väärässä) viranhaltijoiden työskentelyyn. Viranhaltijoilla on suuri ja toisinaan epäkiitollinenkin rooli populistisen politiikan tasapainottajina.  Niinpä monet viranhaltijat toivovat, että kunnallispolitiikassa unohdettaisiin populismi ja keskityttäisiin hallinnollisten resurssien säästämisen nimissä yhteistyössä toteutettavaan ja faktoihin perustuvaan mahdollisimman virtaviivaiseen päätöksentekoon. Poliitikon näkökulmasta houkutus populistisille nostoille lienee kuitenkin aina olemassa.

Hyvää demokraattista hallintoa kehittämässä

Jenni Sipilä

Ajattelin vuoden ensimmäisessä blogitekstissäni kirjoittaa ihan jostain muusta kuin väitöstutkimukseni teemoista tai kuntahallinnosta. Käännänkin katseeni kuluneeseen vuoteen. Perheemme ollessa vuodenvaihteessa reissussa, oli postinjakaja tiputtanut postilaatikkoomme ties missä kiertäneiden joulukorttien lisäksi kirjeen, jota olin jo tovin ehtinyt odotellakin. Tuo hieman kosteusvaurioita saanut kuori sisälsi todistuksen ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetystä Leadership Academy Programme -johtamisvalmennuksesta (LAP).

Kyseessä on Euroopan Neuvoston, Valtiovarainministeriön ja HAUS Kehittämiskeskuksen yhteistyönä toteuttama valmennus, jonka rahoittajana toimii Euroopan Unioni ja Euroopan Neuvosto. LAP-ohjelman tavoite on kehittää laajasti hyvän demokraattisen hallinnon periaatteita. Lisäksi valmennus pyrkii auttamaan julkisen sektorin johtajia uudistusten toteuttamisessa ja johtamistyössä sekä parantamaan hallinnon yhteistyötä ja yhteistä osaamisen kehittämistä.

Hain mukaan alkuvuonna 2023 ja pääsin osaksi hienoa ja monipuolista porukkaa. Osallistujina meitä oli 21 hyvinvointialueiden ja kuntien johtajaa ympäri Suomen. Leadership Academy Programme käynnistyi toukokuussa 2023 Porvoossa Sannäsin kartanossa. Ryhdyimme syventymään 12 hyvän demokraattisen hallinnon periaatteeseen upeassa kesäisessä kelissä. Keskustelut ja ryhmätyöt olivat antoisia ja porukka tuli tavallaan tutuksi, vaikka seuraavalla tapaamisella syyskuussa Helsingissä ei ihan kaikkien nimet mieleen heti muistuneetkaan. Helsingissä jatkoimme ryhmätyöskentelyä ja yhteisiä vapaamuotoisia keskusteluja huomattavasti Porvoota urbaanimmassa ympäristössä. LAP-valmennus päättyi marraskuussa kolmanteen jaksoon jälleen Porvoossa. Itse harmikseni sairastuin ja pääsin osallistumaan viimeiseen jaksoon vain etänä. Järjestely toimi kuitenkin ihan mukavasti, vaikka menetinkin kaikki kivat ryhmätöiden ulkopuoliset keskustelut.

Kuva: Haus Kehittämiskeskuksen Instagram @haus.fi

LAP-valmennuksessa käsitellyt 12 hyvän demokraattisen hallinnon periaatetta ovat samat, joita käsitellään viime vuonna alkaneessa Euroopan neuvoston European Label of Governance Excellence (ELoGE) -hankkeessa, joka auttaa Suomalaisia kuntia itsearvioimaan hallinnon periaatteita ja prosesseja. Oma työnantajani Maskun kunta lähti myös syksyllä mukaan hankkeeseen.

Leadership Academy Programme tarjosi aikaa pysähtyä hallinnon ja demokratian peruskysymysten äärelle yhdessä pohdiskellen ja hyviä käytänteitä jakaen. Haimme myös ratkaisuja hallinnon haasteisiin, jotka tuntuivat olevan melko yhteneväisiä organisaatioiden koosta riippumatta. Verkostoitumismahdollisuutena LAP-valmennus oli tietysti loistava. Omat näkemykseni hyvästä hallinnosta tavallaan vahvistuivat, mutta myös laajentuivat. Ja tietysti tällaisista kokemuksista aina saa paljon uutta omaan johtamistyöhön. Tarttuipa mukaan paljon hyviä havaintoja omaa väitöstutkimustakin ajatellen.

Kiitos kaikille mukana olleille! Toivottavasti tavataan taas 😊

Leadership Academy Programme https://www.coe.int/en/web/good-governance/lap

ELoGE: Accreditations and awarded municipalities https://www.coe.int/en/web/good-governance/eloge-europe-accreditations#{%2262329395%22:[]}

Viranhaltijoilla on asiantuntijavaltaa ja -vastuuta

Jenni Sipilä

Edellisessä blogikirjoituksessani käsittelin viranhaltijoiden osittain ristiriitaisia odotuksia päätöksenteon valmistelun aikaisesta työrauhasta ja samanaikaisesta vuorovaikutuksesta luottamushenkilöiden kanssa. Tuossa vuorovaikutuksessa kyse on tiedon siirtämisestä ja lopulliseen päätökseen vaikuttavien näkemysten muovautumisesta. Luottamushenkilöiden tiedon saanti pyritään varmistamaan kunnallisessa päätöksenteossa juuri viranhaltijavalmistelulla. Tiedon antajina valmistelevat viranhaltijat tulevat käyttäneeksi asiantuntijavaltaa. Viranhaltija voi vaikuttaa päätöksentekijöihin sillä millaista tietoa päätöksenteon pohjaksi tarjoaa tai mitä tietoa ei ehkä nostakaan niin vahvasti esille.

Viranhaltijat kertovat kykenevänsä ohjaamaan päätöksenteon suuntaa hieman asiasta riippuen. Toimielinten esittelijöinä toimivat viranhaltijat kokevat, että omilla päätösesityksillään he pystyvät vaikuttamaan päätöksentekoon paljonkin. Toisinaan he ikään kuin myyvät asiat päätöksentekijöille, jotta viranhaltijan parhaaksi katsoma päätösesitys tulee hyväksytyksi. Tähän liittyy toimielimen puheenjohtajan kanssa ennen kokousta käytävä keskustelu. Aina ns. myyntityötä ei tee vain toimielimen virallinen esittelijä, vaan käytännön esittelyä hoitaa ainakin tärkeimmissä ja mutkikkaimmissa asioissa valmistelun suorittanut viranhaltija

Suurin osa valmistelijoista kokee roolinsa päätöksenteossa merkittäväksi. Hyvä valmistelu tukee esittelijän työtä ja toimielimen laadukasta päätöksentekoa. Mitä paremmin asia on ehditty valmistella ja mitä perustellumpi päätösesitys on, sitä todennäköisemmin esittelijän päätösesitys tulee lopulliseksi päätökseksi. Esittelijöillä on valtaa myös sen suhteen, mitä asioita ja millä aikataululla he tuovat päätöksentekoon.

Viranhaltijan valta ulottuu valmistelun ja päätöksenteon jälkeiseen päätöksen toimeenpanoon. Viranhaltijat ovat päätösten toimeenpanijoita ja tässä roolissa heillä on usein vielä harkintavaltaa pienemmässä mittakaavassa. Viranhaltijat kokevatkin toimivansa päätösten toimeenpanossa niiden viimeistelijöinä.

Osa viranhaltijoista kokee oman merkityksensä ja valtansa poliittisessa päätöksenteossa vähäisenä. Joidenkin kohdalla tämä kytkeytyy omaan asemaan ja siihen liittyvään vähäiseen valtaan. Toiset kokevat poliittisten näkökulmien menevän viranhaltijan näkemyksen ja asiantuntemuksen edelle. Joidenkin viranhaltijoiden mielestä poliittisessa koneistossa yksittäisen viranhaltijan sekä myös yksittäisen poliitikon merkitys on vähäinen. Merkityksettömäksi itsensä tuntevia viranhaltijoita on kyselytutkimukseni vastausten mukaan kuitenkin selvä vähemmistö. Kuntakoko vaikuttaa viranhaltijan valtaan ja pienemmissä kunnissa viranhaltijoiden valta tuntuu korostuvan.

Osa viranhaltijoista kertoo tuovansa poliitikoille etenkin sellaista tietoa, joka tukee viranhaltijan parhaaksi katsomaa päätösesitystä. Toiset taas kertovat tuovansa avoimesti esiin kaikenlaiset asiaan liittyvät näkökulmat, vaikka ne saattaisivatkin vaikeuttaa päätösesityksen hyväksymistä. Viranhaltijat kokevat olevansa epäpoliittisia, mutta päätöksen syntymisen päätösesityksen mukaisesti koetaan vahvistavan omaa asiantuntijuutta.

Asiantuntijaroolia heikentävänä tekijänä koetaan joidenkin viranhaltijoiden mukaan tehtäväkentän laajuus. Kun vastuulla oleva sektori on iso, ei tietoa kaikista asioista ja yksityiskohdista ole aina tarpeeksi. Se, että ei osaa vastata kaikkiin poliitikkojen kysymyksiin, koetaan turhauttavana ja omaa asiantuntijuutta heikentävänä. Toisinaan myös tehtävien ratkaisujen pitkäaikaisvaikutusten arvioiminen on hyvin vaikeaa, kun kyseessä ovat vuosien ja jopa vuosikymmenien päähän vaikuttavat päätökset.

Nykypäivän päätöksentekijät eivät kuitenkaan ole pelkästään viranhaltijoiden heille tarjoaman asiantuntijatiedon varassa. Tietoa tulvii joka suunnasta ja sähköiset mediat ovat täynnä erilaista asiantuntijatietoa, jota kuka tahansa voi tuottaa. Haasteeksi muodostuu lähinnä se, pystyvätkö päätöksentekijät säilyttämään lähdekriittisyytensä ja erottamaan oikean tiedon väärästä.

Viranhaltijoillekin tiedon määrä tarjoaa toisaalta helpotusta ja toisaalta haasteita. Monipuolisen informaation vuoksi luottamushenkilöt ovat tietoisia erilaisista yhteiskunnallisten ilmiöiden taustatekijöistä, mikä helpottaa asioiden esittelyä. Samaan aikaan luottamushenkilöt pystyvät haastamaan asiantuntijaroolissa toimivia viranhaltijoita käytettävissään olevalla laajalla tietotarjonnalla. Viranhaltijoilla on suuri vastuu pyrkiessään pitämään luottamushenkilöt oikean tiedon lähteillä ja yrittäessään ns. ampua alas väärän tiedon. Lisähaastetta tilanteeseen tuo se, että liikuttaessa poliittisessa maailmassa, eri kanavista saatua tietoa voidaan tarkoituksellisesti käyttää tiettyjen tavoitteiden ajamiseen, vaikka tieto ei olisikaan täysin tarkistettua.