Pari sanaa populismista

Jenni Sipilä

Kuten varmasti moni teistä lukijoista, myös minä olen seurannut viime vuosina jatkuvasti kiihtyvää ja kärkkäämmäksi muodostuvaa poliittista keskustelua. Se on saanut minut pohtimaan, onko politiikassa käytettävän kielen muuttuminen aiempaa rajummaksi enemmänkin merkki haastavasta yhteiskunnallisesta tilanteesta ja poliittisista paineista, paljon puhutusta polarisaatiosta vai kenties populistisen asenteen leviämisestä.

Populismi sanaa tulee helposti viljeltyä, vaikka puhuttaessa populismista, pitää aina muistaa sen olevan käsitteenä elävä ja lopulta aika vaikeasti määriteltävä. Populismi ilmenee nyky-yhteiskunnissa monin tavoin ja sen on katsottu uhkaavan tai ainakin haastavan perinteisempää demokratiaa. Onkin mielenkiintoinen kysymys, missä vaiheessa kärkäs kielenkäyttö ja hyökkäävät poliittiset avaukset muuttuvat demokratiasta populismiksi. Raja lienee veteen piirretty. Vaikka populismin määritelmä voi vaihdella, arkisessa keskustelussa sillä viitataan yleisesti poliittiseen esiintymistapaan eli retoriikkaan. Tällainen määritelmä ei pidä populismia edes kevyenä ideologiana. Syvällisempien määritelmien mukaan populismin takana on kuitenkin toiminnallinen aate, joka korostaa ”tavallisen” kansalaisen etuja ja vastustaa eliittiä sekä perinteisiä poliittisia instituutioita. Vaikka populismi on usein yhdistetty valtion tason politiikkaan, sen vaikutukset voivat ulottua myös paikallispolitiikkaan saakka.

Yhdistettäessä populismi esiintymistapaan, käytetään sitä usein haukkumasanana viittaamaan poliittisten kilpailijoiden tyhjään retoriikkaan tai katteettomien lupausten antamiseen. Jotkut poliitikot käyttävät populistista tyyliä tietoisesti herättämään huomiota ja provosoimaan mediajulkisuuden toivossa. Populismina voidaan myös pitää poliitikkojen tarttumista esille nousseeseen aiheeseen, jotta he voivat osoittaa olevansa ajan hermolla. Omassa tutkimuksessani kyselyyni vastanneet kuntien johtavat viranhaltijat käyttivät populismi -termiä juuri kritisoidessaan poliitikkojen huomionhakuisia ja pinnalla olevaan aiheeseen liittyviä puheenvuoroja tai aloitteita, joiden asiasisällöllinen (uutuus)arvo saattaa toisinaan olla melko vähäinen. Viranhaltijat myös kertoivat, että populistiset ilmiöt ovat kunnissa lisääntyneet valtuuston kokousten livestriimausten ja sosiaalisen median käytön myötä.

Yksi populismin ilmenemismuodoista kunnallispolitiikassa on yksinkertaistettujen ratkaisujen tarjoaminen monimutkaisiin ongelmiin. Populistiset poliitikot saattavat luvata nopeita ja helppoja ratkaisuja kunnan kohtaamiin haasteisiin. Näiden ratkaisujen toteuttamiskelpoisuus ja pitkäaikaiset vaikutukset voivat kuitenkin olla kyseenalaisia. Toisaalta populismi voi tuoda mukanaan positiivisiakin vaikutuksia kunnallispolitiikkaan. Populistiset poliitikot voivat olla herkempiä kuuntelemaan ja ottamaan huomioon tavallisten kuntalaisten huolia ja tarpeita. Heidän kampanjansa saattavat mobilisoida suuremman osan väestöstä poliittiseen toimintaan tai vaatimaan muutoksia. Tämä voi edistää demokraattista osallistumista ja avoimuutta kunnallisessa päätöksenteossa ja saada uusia ihmisiä innostumaan vaikuttamisesta. Ilmiö nostaa politiikkaan kuitenkin helpommin ns. ”yhden asian huutajia” ja saattaa jakaa kuntalaisia vahvemmin eri leireihin.

Jotta populismin vaikutukset kunnallispolitiikassa olisivat positiivisia, tarvitaan tasapainoa populismin ja vastuullisen hallinnon välillä. Populistiset poliitikot voivat hyödyntää kuntalaisten huolia ja tarpeita, mutta samalla heidän on kyettävä tarjoamaan myös realistisia sekä kestäviä ratkaisuja esille nostamiinsa ongelmiin. Kunnallispolitiikassa populismia ei vielä tunnisteta niin selkeästi demokratian uhaksi kuin valtakunnallisessa politiikassa tai kansainvälisessä politiikassa. Uskallan väittää, että kunnissa populismi vaikuttaa toistaiseksi enemmän (poliitikot, korjatkaa jos olen väärässä) viranhaltijoiden työskentelyyn. Viranhaltijoilla on suuri ja toisinaan epäkiitollinenkin rooli populistisen politiikan tasapainottajina.  Niinpä monet viranhaltijat toivovat, että kunnallispolitiikassa unohdettaisiin populismi ja keskityttäisiin hallinnollisten resurssien säästämisen nimissä yhteistyössä toteutettavaan ja faktoihin perustuvaan mahdollisimman virtaviivaiseen päätöksentekoon. Poliitikon näkökulmasta houkutus populistisille nostoille lienee kuitenkin aina olemassa.

Hyvää demokraattista hallintoa kehittämässä

Jenni Sipilä

Ajattelin vuoden ensimmäisessä blogitekstissäni kirjoittaa ihan jostain muusta kuin väitöstutkimukseni teemoista tai kuntahallinnosta. Käännänkin katseeni kuluneeseen vuoteen. Perheemme ollessa vuodenvaihteessa reissussa, oli postinjakaja tiputtanut postilaatikkoomme ties missä kiertäneiden joulukorttien lisäksi kirjeen, jota olin jo tovin ehtinyt odotellakin. Tuo hieman kosteusvaurioita saanut kuori sisälsi todistuksen ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetystä Leadership Academy Programme -johtamisvalmennuksesta (LAP).

Kyseessä on Euroopan Neuvoston, Valtiovarainministeriön ja HAUS Kehittämiskeskuksen yhteistyönä toteuttama valmennus, jonka rahoittajana toimii Euroopan Unioni ja Euroopan Neuvosto. LAP-ohjelman tavoite on kehittää laajasti hyvän demokraattisen hallinnon periaatteita. Lisäksi valmennus pyrkii auttamaan julkisen sektorin johtajia uudistusten toteuttamisessa ja johtamistyössä sekä parantamaan hallinnon yhteistyötä ja yhteistä osaamisen kehittämistä.

Hain mukaan alkuvuonna 2023 ja pääsin osaksi hienoa ja monipuolista porukkaa. Osallistujina meitä oli 21 hyvinvointialueiden ja kuntien johtajaa ympäri Suomen. Leadership Academy Programme käynnistyi toukokuussa 2023 Porvoossa Sannäsin kartanossa. Ryhdyimme syventymään 12 hyvän demokraattisen hallinnon periaatteeseen upeassa kesäisessä kelissä. Keskustelut ja ryhmätyöt olivat antoisia ja porukka tuli tavallaan tutuksi, vaikka seuraavalla tapaamisella syyskuussa Helsingissä ei ihan kaikkien nimet mieleen heti muistuneetkaan. Helsingissä jatkoimme ryhmätyöskentelyä ja yhteisiä vapaamuotoisia keskusteluja huomattavasti Porvoota urbaanimmassa ympäristössä. LAP-valmennus päättyi marraskuussa kolmanteen jaksoon jälleen Porvoossa. Itse harmikseni sairastuin ja pääsin osallistumaan viimeiseen jaksoon vain etänä. Järjestely toimi kuitenkin ihan mukavasti, vaikka menetinkin kaikki kivat ryhmätöiden ulkopuoliset keskustelut.

Kuva: Haus Kehittämiskeskuksen Instagram @haus.fi

LAP-valmennuksessa käsitellyt 12 hyvän demokraattisen hallinnon periaatetta ovat samat, joita käsitellään viime vuonna alkaneessa Euroopan neuvoston European Label of Governance Excellence (ELoGE) -hankkeessa, joka auttaa Suomalaisia kuntia itsearvioimaan hallinnon periaatteita ja prosesseja. Oma työnantajani Maskun kunta lähti myös syksyllä mukaan hankkeeseen.

Leadership Academy Programme tarjosi aikaa pysähtyä hallinnon ja demokratian peruskysymysten äärelle yhdessä pohdiskellen ja hyviä käytänteitä jakaen. Haimme myös ratkaisuja hallinnon haasteisiin, jotka tuntuivat olevan melko yhteneväisiä organisaatioiden koosta riippumatta. Verkostoitumismahdollisuutena LAP-valmennus oli tietysti loistava. Omat näkemykseni hyvästä hallinnosta tavallaan vahvistuivat, mutta myös laajentuivat. Ja tietysti tällaisista kokemuksista aina saa paljon uutta omaan johtamistyöhön. Tarttuipa mukaan paljon hyviä havaintoja omaa väitöstutkimustakin ajatellen.

Kiitos kaikille mukana olleille! Toivottavasti tavataan taas 😊

Leadership Academy Programme https://www.coe.int/en/web/good-governance/lap

ELoGE: Accreditations and awarded municipalities https://www.coe.int/en/web/good-governance/eloge-europe-accreditations#{%2262329395%22:[]}

Mikä viranhaltijoita oikein turhauttaa?

Jenni Sipilä

Kerroin ensimmäisessä blogitekstissäni, että väitöstutkimukseni idea lähti viriämään kuunnellessani kollegoiden kertomuksia heitä turhauttavista työhön liittyvistä tilanteista. Minua alkoi kiinnostaa, kokevatko viranhaltijat laajemminkin vastaavia tunteita. Ja kyllä vain, 47 % minulle vastanneista kuntien johtavista viranhaltijoista kertoi kokevansa turhautumista. Tämä valitettava ilmiö liittyy mm. poliittisen päätöksenteon epäolennaisuuksiin, ristiriitoihin, epäasialliseen käytökseen ja puolueellisuuteen.

Turhautumisen tunne viranhaltijoissa herää, kun poliittisessa päätöksenteossa takerrutaan kokonaisuuden kannalta pieniin asioihin, jotka hidastavat päätöksentekoprosessin valmistumista. Viranhaltijat kokevat tällaisen turhana tyhjäkäyntinä. Myös tilanteet, joissa viranhaltijan tekemään valmistelutyöhön ei suhtauduta avoimesti eikä sille anneta todellista mahdollisuutta, aiheuttavat turhautumista. Näissä tilanteissa luottamushenkilö(t) ovat yleensä jo muodostaneet hyvin vahvan etukäteiskannan asiasta. Vahvoihin etukäteiskantoihin liittyy viranhaltijoiden mukaan usein jonkin tietyn intressitahon edun ajaminen. Viranhaltijat myös kertovat, että toisinaan päätöksiä tehdään enemmän tunteella kuin järjellä.

47 % minulle vastanneista kuntien johtavista viranhaltijoista kertoi kokevansa turhautumista.

Turhautuminen nostaa päätään silloinkin, kun asia jää kokouksessa pöydälle luottamushenkilöiden heikon perehtymisen vuoksi. Tai silloin, kun perusteellisen valmistelun jälkeen viranhaltija joutuu useita kertoja selvittämään saman asian uudelleen, koska valmistelumateriaaleihin ei ole luottamushenkilöiden toimesta ehditty tai jaksettu perehtyä. Päätöksentekoon mukaan tulevien uusien luottamushenkilöiden yli-innokkuus sekä viranhaltijalle ja kokeneemmille luottamushenkilöille itsestään selvien asioiden pyörittäminen aiheuttavat nekin turhautumista. Päättäjien substanssiosaamisen ja kokonaisuuden hallinnan heikkouden aiheuttama ajoittainen harmitus näkyy sekin viranhaltijoiden vastauksissa.

Sellaisten asioiden valmistelu, jotka viranhaltijoiden mielestä ovat epäolennaisia, koetaan turhauttaviksi. Tämä on loogista ja liittyy viranhaltijoita kuormittavaan aikapulaan. Turhautumisen tunne viriää helposti silloinkin, kun luottamushenkilöiden esiin nostamilla epäolennaisilla asioilla tehdään vain politiikkaan eikä niillä ole kuin lähinnä populistista merkitystä. Toisinaan viranhaltijoita turhauttaa ammatinvalinnasta ja demokratian pelisäännöistä huolimatta turha byrokratia. Päätöksenteon valmisteluun ja esityslistan materiaalien tuottamiseen joudutaan käyttämään paljon aikaa, vaikka viranhaltijat ja poliitikot tietäisivät ilman valmistelutyötäkin, mikä on asiassa paras ratkaisu. Kuntastrategian unohtaminen tai sivuuttaminen ovat yksi merkittävimmistä turhautumista aiheuttavista tekijöistä.

Turhautumisen tunne ylipäätään liittyy vahvasti kaikenlaisiin viranhaltijoiden mielestä epärationaalisiin toimeksiantoihin ja selvitystöihin.

Valtuustoaloitteet nousevat viranhaltijoiden vastauksissa toistuvasti esille turhauttavina ja ylimääräistä työtä aiheuttavina. Viranhaltijoiden mukaan osa valtuustoaloitteista tehdään usein näkyvyyden vuoksi, vaikka saman asian voisi selvittää suoraan viranhaltijan kanssa. Toisinaan valtuustoaloitteita tehdään asioista, jotka jo etenevät kunnan operatiivisella puolella, mutta josta luottamushenkilö ei ole ollut tietoinen. Viranhaltijat toivovatkin, että ennen valtuustoaloitteen tekoa luottamushenkilöt keskustelisivat asiasta vastuullisen viranhaltijan kanssa. Valtuustoaloitteita tehdään toisinaan samoista asioista uudelleen ja joskus ne ovat täysin ristiriitaisia kuntastrategian kanssa.

Turhautumisen tunnetta ja stressiä aiheuttavat poliittiset ristiriitatilanteet, joissa odotettavissa on negatiivista keskustelua ja konfliktejakin. Tallaiset tapaukset vaikeuttavat viranhaltijan työtä ja kääntyvät välillä niin, että viranhaltijaa pidetään syyllisenä ja hänen tekemäänsä valmistelua huonona. Toisinaan viranhaltijat kokevat, ettei heidän asiantuntemukseensa luoteta, mutta ulkopuolisen asiantuntijan sanomana saattaa sama asia saada luottamushenkilöt vakuuttuneiksi. Ikävintä luettavaa ovat olleet sellaiset viranhaltijoiden vastaukset, joissa koetaan poliitikkojen tahallaan vaikeuttavan viranhaltijoiden työtä ja etsivän siitä vikoja. Osa kyselytutkimukseen vastanneista viranhaltijoista kokee, että poliitikkojen joutuessa päättämään vaikeista asioista, joutuvat valmistelevat viranhaltijat syntipukeiksi. Näissä tilanteissa viranhaltijat saavat osakseen hyökkäyksiä sekä ala-arvoisia kommentteja.

Turhautuminen on kuluttava ja motivaatiota syövä tunne. Toisaalta se voi olla myös eteenpäin ajava voima. Oman henkisen hyvinvointinsa edistämiseksi kannattaa turhautuneen henkilön yrittää olla liiaksi murehtimatta sellaisia asioita, joille ei voi mitään (asenne ratkaisee 😉). Mutta samalla kannattaa tehdä kaikkensa niiden asioiden kehittämiseksi, joihin oma vaikutusvalta vielä kurottamallakin yltää. Tässä tekstissä esiin nostetut seikat ovat pitkälti kuntien luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden omissa käsissä, joten ei muuta kuin härkää sarvista!

Tunteillaanko vähän?

Jenni Sipilä

Työelämätutkimuksessa tunteiden tutkimus on saanut viimeisten vuosikymmenten aikana paljon jalansijaa. Tunteiden keskeistä merkitystä on tarkasteltu esimerkiksi osana organisaatiokäyttäytymistä, johtamista ja päätöksentekoa. Myönteisten tunnekokemusten ja työntekijän tunteiden huomioimisen on todettu vaikuttavan merkittävästi onnistuneeseen työsuoritukseen. Tunnetoimijuuden käsite on kuitenkin vielä melko uusi työelämän- ja tunnetutkimuksen kentillä.

Tunnetoimijuus voidaan karkeasti ajateltuna jakaa kahteen eri osaan – omiin tunnetaitoihin ja tunteisiin vaikuttamiseen työssä. Omat tunnetaidot tarkoittavat kykyä tiedostaa, tunnistaa, ilmaista ja käsitellä omia tunteita työssä. Tunteisiin vaikuttaminen työssä tarkoittaa sitä, että pystyy vaikuttamaan muiden ihmisten tunteisiin ja olemaan aktiivinen toimija työpaikan ilmapiirin rakentamisessa. Näin tunteisiin liittyvä osaaminen vaikuttaa ja ilmenee työpaikan käytänteissä ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja toiminnassa.

Kasvatustieteen dosentti Päivi Hökkä ja hänen tutkimusryhmänsä Jyväskylän yliopistosta toteuttivat Työsuojelurahaston tukeman Tunnetoimijuus organisaation muutoksessa (Tunto) -hankkeen vuonna 2020. Tunto-hankkeessa kehitettiin ja tutkittiin uudenlaista tunteiden tiedostamiseen, ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen kohdistuvaa interventiota, jonka avulla voidaan parantaa organisaatioiden tuottavuutta sekä vahvistaa työntekijöiden hyvinvointia. Tavoitteena oli tukea organisaatioiden henkilöstöä sekä johtoa tunteiden aktiivisessa tunnistamisessa, kohtaamisessa ja hyödyntämisessä muuttuvassa työssä. Tunto-hankkeen tulokset ja mallinnukset ovat innostaneet minua kovasti, koska olen nähnyt niissä kiinteän yhteyden omaan tutkimusaiheeseeni, eli viranhaltijoiden tunteisiin ja niiden syntyyn.

Tunnetoimijuuteen liittyvät kiinteästi tunnetyön, tunneälyn ja tunteiden säätelyn käsitteet. Tunnetyöllä tarkoitetaan kaikkea sellaista työtä, jossa henkilön on hallittava omat tunteensa ja näytettävä niitä vain organisaatiossa soveliaiden tapojen ja normien mukaisesti. Tämä saattaa edellyttää omista todellisista tunteista poikkeavaa käyttäytymistä ja äärimmilleen vietynä jopa tunteiden esittämistä. Tunnetyön käsite yhdistetään usein hoiva- ja palveluammatteihin. Myös johtaminen edustaa tunnetyön käsitettä hyvin, koska johtajien on hallittava paitsi omat tunteensa myös se, miten tunteet välittyvät alaisille ja vaikuttavat heidän työskentelyynsä organisaatiossa.

”Jos viranhaltijoiden tunnekokemukset ovat vahvasti positiivisen puolella, on se lopulta kaikkien niiden eduksi, joiden vuoksi viranhaltijat kunnassa työskentelevät.”

Kuntien johtavien viranhaltijoiden työtä voi pitää tunnetyönä parhaimmillaan. Heidän on käytettävä työssään tunneälyään, mutta samalla kontrolloitava ja hallittava omia tunteitaan kuntaorganisaation normien ja hyväksyttyjen käytössääntöjen mukaisesti. Johtavat viranhaltijat joutuvat työssään monenlaisiin itsehillintää ja paineensietokykyä koetteleviin tilanteisiin. Omien johdettaviensa lisäksi heillä on erityinen yhteistyösuhde luottamushenkilöiden kanssa ja heidän työnsä on helposti myös kuntalaisten suurennuslasin alla.  Viranhaltijat joutuvatkin vastaanottamaan palautetta niin operatiiviselta tasolta, luottamushenkilöiltä kuin kuntalaisilta. Tämä palaute voi ajoittain olla hyvinkin raskasta ja kuormittavaa, toisinaan epäreilultakin tuntuvaa. Sosiaalisessa mediassa käytävä keskustelu on vielä lisännyt painetta, koska siellä sanailu kääntyy hyvin helposti epäasialliseksi ja tahalliseksi provosoinniksi. Huolimatta tästä kaikesta, viranhaltijoiden odotetaan hallitsevan tunteensa ja käyttäytyvän eri tilanteissa asiallisesti.

Koska viranhaltijat joutuvat työssään kontrolloimaan omia tunteitaan, on heillä vahva odotus, etteivät esimerkiksi luottamushenkilötkään tekisi päätöksiään tunnepohjalta vaan tietoon perustuen. Päätöksenteossa ollaan toisinaan hankalien ja tunteita herättävien asioiden äärellä. Silloin on entistä tiukemmin pidettävä mielessä, että keskitytään asioihin eikä ihmisiin. Asiallisen, kunnioittavan ja rakentavan käytöksen kuntaorganisaation kaikkien jäsenten välillä tulee olla perusolettama. Henkilökohtaisuuksiin menevä arvostelu ei edistä yhteisten asioiden hoitoa. Mikäli esimerkiksi luottamushenkilöllä on tarve antaa korjaavaa palautetta viranhaltijan työskentelystä, on sen paikka muussa yhteydessä kuin valtuuston kokouksessa yleisön ja mahdollisen livestriimauksen edessä. Ja tietysti tämä kaikki pätee myös toisinpäin.

Viranhaltijoiden tunteiden hallintaa voidaan tukea ja työn kuormittavuutta keventää työnohjauksella sekä matalan kynnyksen mahdollisuudella keskustella esimerkiksi työpsykologin kanssa. Myös johtoryhmän kannustava yhteistyö sekä luottamuksellinen ja vertaistuellinen keskusteluyhteys ovat viranhaltijoille merkittävä tuki. Johtoryhmän hyvän hengen ylläpitäminen on tärkeää ja siihen kannattaa tehdä satsauksia, jotka eivät jää kiireen jalkoihin.

Päivi Hökkä ja hänen tutkimusryhmänsä ovat korostaneet tunteita toimintaan aktivoivina voimina, jotka vaikuttavat ja ilmenevät työpaikan käytänteissä sekä työntekijöiden välisessä vuorovaikutuksessa ja toiminnassa. Koetut positiiviset tunteet parantavat työsuorituksia ja työssä jaksamista useilla eri mittareilla mitattuna. Positiiviset tunnekokemukset voivat esimerkiksi tehostaa päätöksentekoa sekä parantaa yhteistyökykyä ja neuvottelutaitoja. Motivaation parantuminen näkyy sekä työntekijän, että organisaation hyvinvointina ja tehokkuutena. Tunneälytutkimuksen asiantuntijat arvioivatkin, että organisaation ilmapiiri selittää noin 20–30 prosenttia liiketaloudellisesta tuloksesta. Kuntahallinnossa tulos näkyy taloudellisen tehokkuuden lisäksi myös hyvinä päätöksinä ja palveluina kuntalaisille. Jos siis viranhaltijoiden tunnekokemukset ovat vahvasti positiivisen puolella, on se lopulta kaikkien niiden eduksi, joiden vuoksi viranhaltijat kunnassa työskentelevät.

.

Lähteitä ja tunnekirjallisuutta

Ashkanasy, N. M., & Catherine S. Daus. (2002). Emotion in the Workplace: The New Challenge for Managers [Article]. The Academy of Management Executive (1993), 16(1), 76–86. https://doi.org/10.5465/AME.2002.6640191

Barsade, S. G., & Donald E. Gibson. (2007). Why Does Affect Matter in Organizations? [Article]. Academy of Management Perspectives, 21(1), 36–59. https://doi.org/10.5465/AMP.2007.24286163

Boyatzis, R. E. (2002). Primal Leadership: Realizing the Power of Emotional Intelligence. https://www.researchgate.net/publication/230854764

Grandey, A. A. (2003). When “The Show Must Go on”: Surface Acting and Deep Acting as Determinants of Emotional Exhaustion and Peer-Rated Service Delivery [Article]. Academy of Management Journal, 46(1), 86–96. https://doi.org/10.5465/30040678

Hochschild, A. R. (1979). Emotion Work, Feeling Rules, and Social Structure [Article]. The American Journal of Sociology, 85(3), 551–575. https://doi.org/10.1086/227049

Hochschild, A. R. (2012). The managed heart (1st ed.) [Book]. University of California Press. https://doi.org/10.1525/j.ctt1pn9bk

Hökkä, P., Ikävalko, H., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Nordling, A., Rantanen, J., Berner, M., Sorsa, I., Vikman, S., & Räikkönen, E. (2020). Tunnetoimijuus ja sen tuki työssä (P. Hökkä, H. Ikävalko, S. Paloniemi, K. Vähäsantanen, A. Nordling, J. Rantanen, M. Berner, I. Sorsa, S. Vikman, & E. Räikkönen, Eds.) [Book]. [Jyväskylän yliopisto].

Humphrey, R. H. (2012). How do leaders use emotional labor? [Article]. Journal of Organizational Behavior, 33(5), 740–744. https://doi.org/10.1002/job.1791

Spaargaren, G., Weenink, D., & Lamers, M. (2016). Practice Theory and Research [Book]. Routledge. https://doi.org/10.4324/978131565690

Tästäkin syystä viranhaltijoiden työtä kannattaa tutkia ja tukea

Jenni Sipilä

Suomalainen julkinen sektori on vähitellen ajautunut mittavaan työvoimapulaan, joka vaikuttaa moniin elintärkeisiin palveluihin ja toimintoihin yhteiskunnassamme. Kuuntelin FCG:n (Finnish Consulting Group) Julkinen johtaja -podcastin 18.10.2023 jakson, jossa Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen henkilöstön kehittämispäällikkö Ville Saarikoski pohtii yhdessä Jenni Airaksisen ja Miia Savaspuron kanssa, miten saada julkiselle sektorille lisää uutta, nuorta työvoimaa ja miten julkishallinnon brändiä voidaan parantaa. Vaikka tuossa kiintoisassa podcastissa keskityttiin lähinnä meille kaikille niin oleelliseen sote-sektoriin, herätti se minussa ajatuksia myös hallinnon näkökulmasta.

Työvoiman saanti ja työelämän laatu ovat todella ajankohtaisia aiheita kaikille työnantajille, mutta etenkin julkiselle sektorille. Jo nyt koettava työvoimapulan trendi tulee edelleen vahvistumaan. Akuutti pula on ns. ”kentällä”, niin sote-alueilla kuin kunnissakin, mutta myös hallinnollisissa- ja johtotehtävissä ammattitaitoisen työvoiman saanti tulee muuttumaan haastavammaksi ja kilpailu parhaista osaajista kovenemaan. Lisäksi työelämäänsä aloittelevilla nuorilla on täysin erilaisia odotuksia työelämää kohtaan, kuin jo pitkään työskennelleillä ja kohti eläkevuosia lipuvilla.

Jos sote-sektorilla mietitään alan houkuttelevuutta ja pitovoimaa, on samaa tosissaan pohdittava myös kuntahallinnossa. Pidän viranhaltijoiden työn laadun ja työskentelyolosuhteiden kehittämistä erittäin oleellisena kuntahallinnon houkuttelevuuden turvaamiseksi. Kun osaajista on tulevaisuudessa yhä suurempi kilpailu, on kunta-alan pystyttävä säilyttämään ja jopa merkittävästi kasvattamaan houkuttelevuuttaan korkeasti koulutettujen silmissä. Viranhaltijoiden työtä kannattaa tutkia, jotta heidän työkykyään ja hyvinvointiaan haastavassa toimintaympäristössä voidaan tukea. Tämä oli itsellenikin yksi suuri motivaatiotekijä, miksi alun perin halusin sukeltaa viranhaltijoiden työn kokemuksiin väitöstutkimuksen tasoisissa syvyyksissä ja auttaa kuntien poliittista johtoa ymmärtämään paremmin viranhaltijoiden työtä.

Tällä hetkellä työelämä tuntuu menevän yhä hektisempään ja vaativampaan suuntaan. Kiire, tehokkuusvaatimukset ja esimerkiksi sosiaalisen median luomat paineet uuvuttavat ihmisiä. Ville Saarikoski totesi Julkinen johtaja -podcastissa, että työn, työpaikan ja prosessien kuntoon laittaminen on keskeistä työntekijän hyvinvoinnin kannalta ja että työkyvyn johtamisessa tärkeitä ovat lopulta sellaiset asiat, jotka eivät kirjaimellisesti työkykyyn liity. Itse ajattelen samoin. Smartumit ja jumpat eivät paljoa auta, jos arkisen työn perusedellytykset, kuten esimerkiksi organisaation yleinen ilmapiiri, tehtävänkuva ja työnjako eivät ole kunnossa.

Olen saanut muutaman kerran kuulla, että väitöskirjani aihe on rohkea, koska se nostaa esiin kuntien johtavien viranhaltijoiden melko kriittisiäkin kommentteja mm. luottamushenkilöistä. Tähän aina totean, että en minä ole se luottamushenkilöiden kritisoija vaan tässä tapauksessa olen tutkija, joka nostaa esiin ilmiöitä. Siitäkin huolimatta, että työskentelen samaan aikaan johtavassa virassa itsekin.

Puolueelliseksikin joku voi haukkua. No, varmasti katson tutkimusaihetta tietyllä tapaa viranhaltijalasien läpi. Itse aihevalintakin pakottaa jossakin määrin siihen. Mutta lopulta tutkimukseni perimmäinen tarkoitus on antaa luottamushenkilöille ensi käden tietoa johtavien viranhaltijoiden kokemuksista ja tarjota sitä kautta työkaluja toimia laadukkaammin kuntaorganisaation ja viranhaltijoiden ylimpänä johtajana.

Jokainen johtaja joutuu säännöllisesti katsomaan peiliin ja miettimään omia toimintatapojaan. Miksei siis myös kuntien poliittinen johto. Ei kenenkään ole järkevää yrittää johtaa laput silmillä. Kehitysmyönteinen johtaja haluaa kuulla johdettaviensa ajatuksia, jotta saisi heidät voimaan hyvin, pysymään työssään pitkään ja antamaan parastaan. Jenni Airaksisen Julkinen johtaja -podcastissa pilke silmäkulmassa (oletan 😉 ) esittämä heitto, että nykyään kaikki kokevat olevansa myöhässä, oli varmasti aika kuvaava. Meidän kuntahallinnossa toimivien, niin viranhaltijoiden kuin luottamushenkilöiden, kannattaa olla tarkkana, ettemme mekin jää kovasti jälkeen työelämän haasteiden edessä.

Julkinen johtaja -podcast löytyy Spotifysta: https://open.spotify.com/show/1hMekUJWfn8pMZQsNhyxtl?si=4a94ce5ec47b4adf