Avainsana: luottamushenkilö

Miten ”Tervetuloa Vääntölään” -koulutustuote syntyi?

Jenni Sipilä

Tässä blogikirjoituksessa kerron hieman kesällä kuvatusta ”Tervetuloa Vääntölään” lyhytelokuvasta ja sen ympärille rakennetusta väitöstutkimukseni tuloksiin pohjautuvasta uudesta koulutustuotteesta.

Olen urani aikana istunut lukuisissa koulutuksissa, joissa kouluttaja puhuu ja esittelee asiaa PowerPoint -dioilta. Pidän tällaisia esityksiä itsekin jatkuvasti niin virkatyössä kuin sivutoimisena kouluttajana, ja ne toimivat monessa aiheessa todella tehokkaasti. Tehdessäni väitöstutkimustani, joka käsittelee viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden vuorovaikutusta, tunteita ja yhteistyöhön liittyviä kirjavia tilanteita, aloin pohtimaan voisiko tutkimuksen keskeisiä tuloksia tuoda esiin jotenkin muutenkin kuin aivan niillä perinteisimmillä koulutusmetodeilla.

Noin pari vuotta sitten päässäni alkoi syntyä ajatus kuvitteellisesta kunnasta, jossa (350 viranhaltijan minulle vastaustensa kautta tarjoaman) tutkimusaineistoni tilanteet ja tunnetilat muuttuisivat ”eläväksi elämäksi”. Pohdin että näyteltyjen tilanteiden kautta oikeiden kuntien viranhaltijat ja luottamushenkilöt voisivat tarkastella ns. ulkopuolisina tilanteita, jotka ovat tuttuja niin monissa kunnissa. Mietin voisiko näistä tilanteista tehdä asiapitoisen lyhytelokuvan, joka olisi samalla kuitenkin hiukan viihdyttäväkin? Ajatus ei jättänyt minua rauhaan.

Kun sitten minun ja kansallisteatterin näyttelijä Juha Variksen tiet kohtasivat ja Juha kertoi, että hänen kauttaan projektiin olisi mahdollista saada mukaan myös hänen appensa, kaikkien tuntema Vesa Vierikko sekä Juhan kauniimpi puolisko Helena Vierikko, oli se sitten siinä. Pisteenä i:n päälle Viitasaaren kaupunki tarjosi meille kuvauspaikan ja heinäkuussa 2025 laitoimme 10 tunnin kuvauspäivän aikana purkkiin filmin, joka sai nimekseen ”Tervetuloa Vääntölään”. Kuvaajana toimi televisiotuotannoista tuttu huippuammattilainen Petri Vilèn ja äänimiehenä Ilari Sivill.

Näin syntyi koulutustuote, jossa katsotaan puolen tunnin lyhytelokuva ja pysähdytään välillä tarkastelemaan nähtyjä tilanteita sekä keskustelemaan niistä. Tämä mahdollistaa viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välisen vuorovaikutuksen tarkastelemisen yleisemmällä tasolla, ilman että ketään osoitetaan sormella. Sama tarkoitus siis kuin itse väitöstutkimuksellani, mutta vähemmän puuduttavassa muodossa. Uskon että jokainen voi löytää jostakin Vääntölän hahmosta hieman itseään tai kaveriaan ja oppia jotakin sitä kautta. Tai ainakin Vääntölä voi toimia varoittavana esimerkkinä siitä mitä ei kannata tehdä, jos haluaa pitää yhteistyösuhteet omassa kunnassa jouhevina.

Vääntölän kunnan tapahtumien kautta pureudutaan mm. siihen miten luottamushenkilöt osaisivat johtaa viranhaltijoita taitavammin sekä miten viranhaltijat voivat palvella poliittista päätöksentekoa laadukkaasti ja ajatella itsensä välillä myös luottamushenkilöiden asemaan. Taustavoimana on kysymys siitä, miten kuntien ammatillisen johdon ja hallinnon työskentelyä voidaan kehittää tehokkaammaksi ja toimivammaksi. Melko keskeisiä kysymyksiä näinä kuntatalouden tiukkoina aikoina.

”Tervetuloa Vääntölään” elokuvassa nähtävät henkilöt ovat täyttä fiktiota, mutta vuorovaikutustilanteet pohjautuvat väitöstutkimukseni aineistoon ja niihin todellisiin haasteisiin, joihin kuntien arjessa törmätään. Poliittisen päätöksenteon aiheet lainasin autenttisuuden vuoksi kuntien esityslistoilta, jopa oman työurani varrelta. Mutta niihinkin liittyvät tilanteet ja keskustelut ovat kuvitelmaa.

Vääntölästä on mahdollisuus saada erilaisia koulutusversioita livekoulutuksesta organisaation jäsenten itsenäisesti katsottavaan webinaariin. Viranhaltijan lasien läpi katsottuna Vääntölä on asiapitoinen, mutta kuitenkin hieman kevyemmin lähestyttävä osuus myös esimerkiksi seminaaripäivään.

Jos haluat lähteä käymään kylässä Vääntölässä, löydät lisätietoa ja pienen maistiaisen osoitteesta https://flowlearning.fi/palvelutuote/vaantola/

Vääntölän lähtökohtana olevan väitöstutkimukseni löydät https://www.utupub.fi/handle/10024/182722

Näillä sanoin, lämpimästi tervetuloa Vääntölään! 😊

Matka viranhaltijasta tutkijaksi ja kuntademokratian peruskysymysten äärelle

Jenni Sipilä

Puolustin väitöskirjaani ”Kunnallinen byrokratia edustuksellisen demokratian palveluksessa: kuntien johtavien viranhaltijoiden kokemuksia yhteistyöstä luottamushenkilöiden kanssa” Turun yliopistossa 22.8.2025.

Väitöskirjaprosessini oli yhtä aikaa henkilökohtainen matka ja yhteiskunnallinen tutkimusretki. Omalla kohdallani kaikki sai alkunsa vuosien varrelta kertyneistä havainnoista sekä arjen lounas- ja kahvipöytäkeskusteluista. Monet kollegani jakoivat kokemuksen siitä, että valmisteltavia asioita tuntui usein olevan liikaa ja osa selvityksistä tehtiin, vaikka jo ennakkoon tiedettiin, etteivät ne tulisi etenemään tai ne eivät vastanneet kuntastrategian tavoitteita. Ajoittain työ tuntui turhauttavalta ja viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden yhteistyössä esiintyi kitkaa. Näitä teemoja ei voinut ohittaa, vaan tunsin tarvetta saada ne tieteellisen tutkimuksen muotoon: onko kyse vain yksittäisistä kokemuksista vai laajemmasta ilmiöstä? Syntyi päätös hypätä viranhaltijan pöydän takaa tutkijan rooliin. Aloitin tutkimukseni tammikuussa 2021. Tavoitteenani oli saada tieteellistä näyttöä siitä, millaisia tunteita ja kokemuksia päätöksenteon valmistelu ja yhteistyö poliitikkojen kanssa synnyttävät kuntien johtavissa viranhaltijoissa.

Kuntademokratiaa ohjaa kaksoisjohtamiseen perustuva malli, jossa vaaleilla valitut luottamushenkilöt käyttävät ylintä päätösvaltaa ja viranhaltijat eli ammattijohtajat tekevät päätösten taustalla tärkeää valmistelutyötä. Olen itse toiminut lähes 18 vuotta kunnan johtavana viranhaltijana ja saanut aitiopaikalta seurata, miten nämä kaksi maailmaa kohtaavat – ja joskus myös törmäävät. Politiikan rytmi, puolueiden välinen kilpailu ja vaihtuvat vaalikaudet tuovat mukanaan demokraattiset toimintatavat ja tavoitteet, kun taas viranhaltijoiden työ on pidemmän aikavälin kehittämistä. Poliitikot myös työskentelevät yleensä sivutoimisesti, kun taas viranhaltijat paneutuvat asioihin päätyökseen. Lisäksi kuntalaisten erilaiset toiveet tekevät johtamisesta vielä vähän monimutkaisempaa.

Tutkimukseni tuloksena voin todeta, että viranhaltijoiden turhautumisen tunteet eivät ole vain yksittäistapauksia – moni viranhaltija kokee työssään haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi valmistelun hyödyllisyyteen ja strategianmukaisuuteen. Yhteistyö luottamushenkilöiden kanssa on joskus mutkikasta, kun tavoitteet, arvot ja aikajänteet eroavat toisistaan. Toisaalta tutkimus osoitti, että hyvät yhteydet ja aito vuorovaikutus viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välillä mahdollistavat parhaimmillaan innovatiivisia ratkaisuja ja kunnan strategisten tavoitteiden toteutumisen. Positiiviset kokemukset liittyivät erityisesti tilanteisiin, joissa luottamushenkilöt arvostivat viranhaltijoiden asiantuntemusta ja tukivat heitä työnsä haasteissa.

Väitöskirjatyöni tavoitteena oli laajentaa ymmärrystä johtavien viranhaltijoiden arjesta ja tarjota välineitä yhteistyösuhteiden kehittämiseksi. Nostin esiin myös kysymyksen siitä, miten hallinnollisia resursseja voitaisiin käyttää mahdollisimman tehokkaasti ja miten luottamushenkilöt voisivat entistä paremmin ottaa huomioon viranhaltijoiden käytettävissä olevan ajan rajallisuuden. Tutkimustulosteni pohjalta pidän tärkeänä, että kuntastrategia toimii selkeänä ohjaavana välineenä – ja että sen sisällöt ovat aidosti sisäistetty päätöksenteon kaikilla tasoilla. Vain tällöin voidaan karsia viranhaltijoista turhalta tuntuvaa valmistelutyötä ja varmistaa, että yhteinen työ vie kohti kunnan pitkäjänteisiä tavoitteita.

Väitöskirjaprosessi oli minulle mahdollisuus pysähtyä, pohtia ja tarkastella kuntajohtamista uusista näkökulmista. Matka viranhaltijasta tutkijaksi ei ollut aina helppo, mutta se avasi tilaa kriittiselle ajattelulle ja toi näkyväksi myös kuntatyön ilonaiheet. Uskon, että yhteisen ymmärryksen lisääminen tukee kestävää päätöksentekoa ja parempaa arkea kunnissa – sekä viranhaltijoille että poliittisille päättäjille.

Kuntajohtamisen kehittäminen vaatii jatkuvaa vuoropuhelua, arvostusta ja halua nähdä asiat myös toisen osapuolen silmin. Tutkimukseni on panos tähän keskusteluun – ja kutsu jatkaa sitä yhdessä.

Väitöskirjani löydät Turun yliopiston julkaisupalvelusta:

https://www.utupub.fi/handle/10024/182722

Mikä viranhaltijoita oikein turhauttaa?

Jenni Sipilä

Kerroin ensimmäisessä blogitekstissäni, että väitöstutkimukseni idea lähti viriämään kuunnellessani kollegoiden kertomuksia heitä turhauttavista työhön liittyvistä tilanteista. Minua alkoi kiinnostaa, kokevatko viranhaltijat laajemminkin vastaavia tunteita. Ja kyllä vain, 47 % minulle vastanneista kuntien johtavista viranhaltijoista kertoi kokevansa turhautumista. Tämä valitettava ilmiö liittyy mm. poliittisen päätöksenteon epäolennaisuuksiin, ristiriitoihin, epäasialliseen käytökseen ja puolueellisuuteen.

Turhautumisen tunne viranhaltijoissa herää, kun poliittisessa päätöksenteossa takerrutaan kokonaisuuden kannalta pieniin asioihin, jotka hidastavat päätöksentekoprosessin valmistumista. Viranhaltijat kokevat tällaisen turhana tyhjäkäyntinä. Myös tilanteet, joissa viranhaltijan tekemään valmistelutyöhön ei suhtauduta avoimesti eikä sille anneta todellista mahdollisuutta, aiheuttavat turhautumista. Näissä tilanteissa luottamushenkilö(t) ovat yleensä jo muodostaneet hyvin vahvan etukäteiskannan asiasta. Vahvoihin etukäteiskantoihin liittyy viranhaltijoiden mukaan usein jonkin tietyn intressitahon edun ajaminen. Viranhaltijat myös kertovat, että toisinaan päätöksiä tehdään enemmän tunteella kuin järjellä.

47 % minulle vastanneista kuntien johtavista viranhaltijoista kertoi kokevansa turhautumista.

Turhautuminen nostaa päätään silloinkin, kun asia jää kokouksessa pöydälle luottamushenkilöiden heikon perehtymisen vuoksi. Tai silloin, kun perusteellisen valmistelun jälkeen viranhaltija joutuu useita kertoja selvittämään saman asian uudelleen, koska valmistelumateriaaleihin ei ole luottamushenkilöiden toimesta ehditty tai jaksettu perehtyä. Päätöksentekoon mukaan tulevien uusien luottamushenkilöiden yli-innokkuus sekä viranhaltijalle ja kokeneemmille luottamushenkilöille itsestään selvien asioiden pyörittäminen aiheuttavat nekin turhautumista. Päättäjien substanssiosaamisen ja kokonaisuuden hallinnan heikkouden aiheuttama ajoittainen harmitus näkyy sekin viranhaltijoiden vastauksissa.

Sellaisten asioiden valmistelu, jotka viranhaltijoiden mielestä ovat epäolennaisia, koetaan turhauttaviksi. Tämä on loogista ja liittyy viranhaltijoita kuormittavaan aikapulaan. Turhautumisen tunne viriää helposti silloinkin, kun luottamushenkilöiden esiin nostamilla epäolennaisilla asioilla tehdään vain politiikkaan eikä niillä ole kuin lähinnä populistista merkitystä. Toisinaan viranhaltijoita turhauttaa ammatinvalinnasta ja demokratian pelisäännöistä huolimatta turha byrokratia. Päätöksenteon valmisteluun ja esityslistan materiaalien tuottamiseen joudutaan käyttämään paljon aikaa, vaikka viranhaltijat ja poliitikot tietäisivät ilman valmistelutyötäkin, mikä on asiassa paras ratkaisu. Kuntastrategian unohtaminen tai sivuuttaminen ovat yksi merkittävimmistä turhautumista aiheuttavista tekijöistä.

Turhautumisen tunne ylipäätään liittyy vahvasti kaikenlaisiin viranhaltijoiden mielestä epärationaalisiin toimeksiantoihin ja selvitystöihin.

Valtuustoaloitteet nousevat viranhaltijoiden vastauksissa toistuvasti esille turhauttavina ja ylimääräistä työtä aiheuttavina. Viranhaltijoiden mukaan osa valtuustoaloitteista tehdään usein näkyvyyden vuoksi, vaikka saman asian voisi selvittää suoraan viranhaltijan kanssa. Toisinaan valtuustoaloitteita tehdään asioista, jotka jo etenevät kunnan operatiivisella puolella, mutta josta luottamushenkilö ei ole ollut tietoinen. Viranhaltijat toivovatkin, että ennen valtuustoaloitteen tekoa luottamushenkilöt keskustelisivat asiasta vastuullisen viranhaltijan kanssa. Valtuustoaloitteita tehdään toisinaan samoista asioista uudelleen ja joskus ne ovat täysin ristiriitaisia kuntastrategian kanssa.

Turhautumisen tunnetta ja stressiä aiheuttavat poliittiset ristiriitatilanteet, joissa odotettavissa on negatiivista keskustelua ja konfliktejakin. Tallaiset tapaukset vaikeuttavat viranhaltijan työtä ja kääntyvät välillä niin, että viranhaltijaa pidetään syyllisenä ja hänen tekemäänsä valmistelua huonona. Toisinaan viranhaltijat kokevat, ettei heidän asiantuntemukseensa luoteta, mutta ulkopuolisen asiantuntijan sanomana saattaa sama asia saada luottamushenkilöt vakuuttuneiksi. Ikävintä luettavaa ovat olleet sellaiset viranhaltijoiden vastaukset, joissa koetaan poliitikkojen tahallaan vaikeuttavan viranhaltijoiden työtä ja etsivän siitä vikoja. Osa kyselytutkimukseen vastanneista viranhaltijoista kokee, että poliitikkojen joutuessa päättämään vaikeista asioista, joutuvat valmistelevat viranhaltijat syntipukeiksi. Näissä tilanteissa viranhaltijat saavat osakseen hyökkäyksiä sekä ala-arvoisia kommentteja.

Turhautuminen on kuluttava ja motivaatiota syövä tunne. Toisaalta se voi olla myös eteenpäin ajava voima. Oman henkisen hyvinvointinsa edistämiseksi kannattaa turhautuneen henkilön yrittää olla liiaksi murehtimatta sellaisia asioita, joille ei voi mitään (asenne ratkaisee 😉). Mutta samalla kannattaa tehdä kaikkensa niiden asioiden kehittämiseksi, joihin oma vaikutusvalta vielä kurottamallakin yltää. Tässä tekstissä esiin nostetut seikat ovat pitkälti kuntien luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden omissa käsissä, joten ei muuta kuin härkää sarvista!

Tästäkin syystä viranhaltijoiden työtä kannattaa tutkia ja tukea

Jenni Sipilä

Suomalainen julkinen sektori on vähitellen ajautunut mittavaan työvoimapulaan, joka vaikuttaa moniin elintärkeisiin palveluihin ja toimintoihin yhteiskunnassamme. Kuuntelin FCG:n (Finnish Consulting Group) Julkinen johtaja -podcastin 18.10.2023 jakson, jossa Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen henkilöstön kehittämispäällikkö Ville Saarikoski pohtii yhdessä Jenni Airaksisen ja Miia Savaspuron kanssa, miten saada julkiselle sektorille lisää uutta, nuorta työvoimaa ja miten julkishallinnon brändiä voidaan parantaa. Vaikka tuossa kiintoisassa podcastissa keskityttiin lähinnä meille kaikille niin oleelliseen sote-sektoriin, herätti se minussa ajatuksia myös hallinnon näkökulmasta.

Työvoiman saanti ja työelämän laatu ovat todella ajankohtaisia aiheita kaikille työnantajille, mutta etenkin julkiselle sektorille. Jo nyt koettava työvoimapulan trendi tulee edelleen vahvistumaan. Akuutti pula on ns. ”kentällä”, niin sote-alueilla kuin kunnissakin, mutta myös hallinnollisissa- ja johtotehtävissä ammattitaitoisen työvoiman saanti tulee muuttumaan haastavammaksi ja kilpailu parhaista osaajista kovenemaan. Lisäksi työelämäänsä aloittelevilla nuorilla on täysin erilaisia odotuksia työelämää kohtaan, kuin jo pitkään työskennelleillä ja kohti eläkevuosia lipuvilla.

Jos sote-sektorilla mietitään alan houkuttelevuutta ja pitovoimaa, on samaa tosissaan pohdittava myös kuntahallinnossa. Pidän viranhaltijoiden työn laadun ja työskentelyolosuhteiden kehittämistä erittäin oleellisena kuntahallinnon houkuttelevuuden turvaamiseksi. Kun osaajista on tulevaisuudessa yhä suurempi kilpailu, on kunta-alan pystyttävä säilyttämään ja jopa merkittävästi kasvattamaan houkuttelevuuttaan korkeasti koulutettujen silmissä. Viranhaltijoiden työtä kannattaa tutkia, jotta heidän työkykyään ja hyvinvointiaan haastavassa toimintaympäristössä voidaan tukea. Tämä oli itsellenikin yksi suuri motivaatiotekijä, miksi alun perin halusin sukeltaa viranhaltijoiden työn kokemuksiin väitöstutkimuksen tasoisissa syvyyksissä ja auttaa kuntien poliittista johtoa ymmärtämään paremmin viranhaltijoiden työtä.

Tällä hetkellä työelämä tuntuu menevän yhä hektisempään ja vaativampaan suuntaan. Kiire, tehokkuusvaatimukset ja esimerkiksi sosiaalisen median luomat paineet uuvuttavat ihmisiä. Ville Saarikoski totesi Julkinen johtaja -podcastissa, että työn, työpaikan ja prosessien kuntoon laittaminen on keskeistä työntekijän hyvinvoinnin kannalta ja että työkyvyn johtamisessa tärkeitä ovat lopulta sellaiset asiat, jotka eivät kirjaimellisesti työkykyyn liity. Itse ajattelen samoin. Smartumit ja jumpat eivät paljoa auta, jos arkisen työn perusedellytykset, kuten esimerkiksi organisaation yleinen ilmapiiri, tehtävänkuva ja työnjako eivät ole kunnossa.

Olen saanut muutaman kerran kuulla, että väitöskirjani aihe on rohkea, koska se nostaa esiin kuntien johtavien viranhaltijoiden melko kriittisiäkin kommentteja mm. luottamushenkilöistä. Tähän aina totean, että en minä ole se luottamushenkilöiden kritisoija vaan tässä tapauksessa olen tutkija, joka nostaa esiin ilmiöitä. Siitäkin huolimatta, että työskentelen samaan aikaan johtavassa virassa itsekin.

Puolueelliseksikin joku voi haukkua. No, varmasti katson tutkimusaihetta tietyllä tapaa viranhaltijalasien läpi. Itse aihevalintakin pakottaa jossakin määrin siihen. Mutta lopulta tutkimukseni perimmäinen tarkoitus on antaa luottamushenkilöille ensi käden tietoa johtavien viranhaltijoiden kokemuksista ja tarjota sitä kautta työkaluja toimia laadukkaammin kuntaorganisaation ja viranhaltijoiden ylimpänä johtajana.

Jokainen johtaja joutuu säännöllisesti katsomaan peiliin ja miettimään omia toimintatapojaan. Miksei siis myös kuntien poliittinen johto. Ei kenenkään ole järkevää yrittää johtaa laput silmillä. Kehitysmyönteinen johtaja haluaa kuulla johdettaviensa ajatuksia, jotta saisi heidät voimaan hyvin, pysymään työssään pitkään ja antamaan parastaan. Jenni Airaksisen Julkinen johtaja -podcastissa pilke silmäkulmassa (oletan 😉 ) esittämä heitto, että nykyään kaikki kokevat olevansa myöhässä, oli varmasti aika kuvaava. Meidän kuntahallinnossa toimivien, niin viranhaltijoiden kuin luottamushenkilöiden, kannattaa olla tarkkana, ettemme mekin jää kovasti jälkeen työelämän haasteiden edessä.

Julkinen johtaja -podcast löytyy Spotifysta: https://open.spotify.com/show/1hMekUJWfn8pMZQsNhyxtl?si=4a94ce5ec47b4adf

Viranhaltijoilla on asiantuntijavaltaa ja -vastuuta

Jenni Sipilä

Edellisessä blogikirjoituksessani käsittelin viranhaltijoiden osittain ristiriitaisia odotuksia päätöksenteon valmistelun aikaisesta työrauhasta ja samanaikaisesta vuorovaikutuksesta luottamushenkilöiden kanssa. Tuossa vuorovaikutuksessa kyse on tiedon siirtämisestä ja lopulliseen päätökseen vaikuttavien näkemysten muovautumisesta. Luottamushenkilöiden tiedon saanti pyritään varmistamaan kunnallisessa päätöksenteossa juuri viranhaltijavalmistelulla. Tiedon antajina valmistelevat viranhaltijat tulevat käyttäneeksi asiantuntijavaltaa. Viranhaltija voi vaikuttaa päätöksentekijöihin sillä millaista tietoa päätöksenteon pohjaksi tarjoaa tai mitä tietoa ei ehkä nostakaan niin vahvasti esille.

Viranhaltijat kertovat kykenevänsä ohjaamaan päätöksenteon suuntaa hieman asiasta riippuen. Toimielinten esittelijöinä toimivat viranhaltijat kokevat, että omilla päätösesityksillään he pystyvät vaikuttamaan päätöksentekoon paljonkin. Toisinaan he ikään kuin myyvät asiat päätöksentekijöille, jotta viranhaltijan parhaaksi katsoma päätösesitys tulee hyväksytyksi. Tähän liittyy toimielimen puheenjohtajan kanssa ennen kokousta käytävä keskustelu. Aina ns. myyntityötä ei tee vain toimielimen virallinen esittelijä, vaan käytännön esittelyä hoitaa ainakin tärkeimmissä ja mutkikkaimmissa asioissa valmistelun suorittanut viranhaltija

Suurin osa valmistelijoista kokee roolinsa päätöksenteossa merkittäväksi. Hyvä valmistelu tukee esittelijän työtä ja toimielimen laadukasta päätöksentekoa. Mitä paremmin asia on ehditty valmistella ja mitä perustellumpi päätösesitys on, sitä todennäköisemmin esittelijän päätösesitys tulee lopulliseksi päätökseksi. Esittelijöillä on valtaa myös sen suhteen, mitä asioita ja millä aikataululla he tuovat päätöksentekoon.

Viranhaltijan valta ulottuu valmistelun ja päätöksenteon jälkeiseen päätöksen toimeenpanoon. Viranhaltijat ovat päätösten toimeenpanijoita ja tässä roolissa heillä on usein vielä harkintavaltaa pienemmässä mittakaavassa. Viranhaltijat kokevatkin toimivansa päätösten toimeenpanossa niiden viimeistelijöinä.

Osa viranhaltijoista kokee oman merkityksensä ja valtansa poliittisessa päätöksenteossa vähäisenä. Joidenkin kohdalla tämä kytkeytyy omaan asemaan ja siihen liittyvään vähäiseen valtaan. Toiset kokevat poliittisten näkökulmien menevän viranhaltijan näkemyksen ja asiantuntemuksen edelle. Joidenkin viranhaltijoiden mielestä poliittisessa koneistossa yksittäisen viranhaltijan sekä myös yksittäisen poliitikon merkitys on vähäinen. Merkityksettömäksi itsensä tuntevia viranhaltijoita on kyselytutkimukseni vastausten mukaan kuitenkin selvä vähemmistö. Kuntakoko vaikuttaa viranhaltijan valtaan ja pienemmissä kunnissa viranhaltijoiden valta tuntuu korostuvan.

Osa viranhaltijoista kertoo tuovansa poliitikoille etenkin sellaista tietoa, joka tukee viranhaltijan parhaaksi katsomaa päätösesitystä. Toiset taas kertovat tuovansa avoimesti esiin kaikenlaiset asiaan liittyvät näkökulmat, vaikka ne saattaisivatkin vaikeuttaa päätösesityksen hyväksymistä. Viranhaltijat kokevat olevansa epäpoliittisia, mutta päätöksen syntymisen päätösesityksen mukaisesti koetaan vahvistavan omaa asiantuntijuutta.

Asiantuntijaroolia heikentävänä tekijänä koetaan joidenkin viranhaltijoiden mukaan tehtäväkentän laajuus. Kun vastuulla oleva sektori on iso, ei tietoa kaikista asioista ja yksityiskohdista ole aina tarpeeksi. Se, että ei osaa vastata kaikkiin poliitikkojen kysymyksiin, koetaan turhauttavana ja omaa asiantuntijuutta heikentävänä. Toisinaan myös tehtävien ratkaisujen pitkäaikaisvaikutusten arvioiminen on hyvin vaikeaa, kun kyseessä ovat vuosien ja jopa vuosikymmenien päähän vaikuttavat päätökset.

Nykypäivän päätöksentekijät eivät kuitenkaan ole pelkästään viranhaltijoiden heille tarjoaman asiantuntijatiedon varassa. Tietoa tulvii joka suunnasta ja sähköiset mediat ovat täynnä erilaista asiantuntijatietoa, jota kuka tahansa voi tuottaa. Haasteeksi muodostuu lähinnä se, pystyvätkö päätöksentekijät säilyttämään lähdekriittisyytensä ja erottamaan oikean tiedon väärästä.

Viranhaltijoillekin tiedon määrä tarjoaa toisaalta helpotusta ja toisaalta haasteita. Monipuolisen informaation vuoksi luottamushenkilöt ovat tietoisia erilaisista yhteiskunnallisten ilmiöiden taustatekijöistä, mikä helpottaa asioiden esittelyä. Samaan aikaan luottamushenkilöt pystyvät haastamaan asiantuntijaroolissa toimivia viranhaltijoita käytettävissään olevalla laajalla tietotarjonnalla. Viranhaltijoilla on suuri vastuu pyrkiessään pitämään luottamushenkilöt oikean tiedon lähteillä ja yrittäessään ns. ampua alas väärän tiedon. Lisähaastetta tilanteeseen tuo se, että liikuttaessa poliittisessa maailmassa, eri kanavista saatua tietoa voidaan tarkoituksellisesti käyttää tiettyjen tavoitteiden ajamiseen, vaikka tieto ei olisikaan täysin tarkistettua.