Avainsana: luottamus

Tunteillaanko vähän?

Jenni Sipilä

Työelämätutkimuksessa tunteiden tutkimus on saanut viimeisten vuosikymmenten aikana paljon jalansijaa. Tunteiden keskeistä merkitystä on tarkasteltu esimerkiksi osana organisaatiokäyttäytymistä, johtamista ja päätöksentekoa. Myönteisten tunnekokemusten ja työntekijän tunteiden huomioimisen on todettu vaikuttavan merkittävästi onnistuneeseen työsuoritukseen. Tunnetoimijuuden käsite on kuitenkin vielä melko uusi työelämän- ja tunnetutkimuksen kentillä.

Tunnetoimijuus voidaan karkeasti ajateltuna jakaa kahteen eri osaan – omiin tunnetaitoihin ja tunteisiin vaikuttamiseen työssä. Omat tunnetaidot tarkoittavat kykyä tiedostaa, tunnistaa, ilmaista ja käsitellä omia tunteita työssä. Tunteisiin vaikuttaminen työssä tarkoittaa sitä, että pystyy vaikuttamaan muiden ihmisten tunteisiin ja olemaan aktiivinen toimija työpaikan ilmapiirin rakentamisessa. Näin tunteisiin liittyvä osaaminen vaikuttaa ja ilmenee työpaikan käytänteissä ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja toiminnassa.

Kasvatustieteen dosentti Päivi Hökkä ja hänen tutkimusryhmänsä Jyväskylän yliopistosta toteuttivat Työsuojelurahaston tukeman Tunnetoimijuus organisaation muutoksessa (Tunto) -hankkeen vuonna 2020. Tunto-hankkeessa kehitettiin ja tutkittiin uudenlaista tunteiden tiedostamiseen, ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen kohdistuvaa interventiota, jonka avulla voidaan parantaa organisaatioiden tuottavuutta sekä vahvistaa työntekijöiden hyvinvointia. Tavoitteena oli tukea organisaatioiden henkilöstöä sekä johtoa tunteiden aktiivisessa tunnistamisessa, kohtaamisessa ja hyödyntämisessä muuttuvassa työssä. Tunto-hankkeen tulokset ja mallinnukset ovat innostaneet minua kovasti, koska olen nähnyt niissä kiinteän yhteyden omaan tutkimusaiheeseeni, eli viranhaltijoiden tunteisiin ja niiden syntyyn.

Tunnetoimijuuteen liittyvät kiinteästi tunnetyön, tunneälyn ja tunteiden säätelyn käsitteet. Tunnetyöllä tarkoitetaan kaikkea sellaista työtä, jossa henkilön on hallittava omat tunteensa ja näytettävä niitä vain organisaatiossa soveliaiden tapojen ja normien mukaisesti. Tämä saattaa edellyttää omista todellisista tunteista poikkeavaa käyttäytymistä ja äärimmilleen vietynä jopa tunteiden esittämistä. Tunnetyön käsite yhdistetään usein hoiva- ja palveluammatteihin. Myös johtaminen edustaa tunnetyön käsitettä hyvin, koska johtajien on hallittava paitsi omat tunteensa myös se, miten tunteet välittyvät alaisille ja vaikuttavat heidän työskentelyynsä organisaatiossa.

”Jos viranhaltijoiden tunnekokemukset ovat vahvasti positiivisen puolella, on se lopulta kaikkien niiden eduksi, joiden vuoksi viranhaltijat kunnassa työskentelevät.”

Kuntien johtavien viranhaltijoiden työtä voi pitää tunnetyönä parhaimmillaan. Heidän on käytettävä työssään tunneälyään, mutta samalla kontrolloitava ja hallittava omia tunteitaan kuntaorganisaation normien ja hyväksyttyjen käytössääntöjen mukaisesti. Johtavat viranhaltijat joutuvat työssään monenlaisiin itsehillintää ja paineensietokykyä koetteleviin tilanteisiin. Omien johdettaviensa lisäksi heillä on erityinen yhteistyösuhde luottamushenkilöiden kanssa ja heidän työnsä on helposti myös kuntalaisten suurennuslasin alla.  Viranhaltijat joutuvatkin vastaanottamaan palautetta niin operatiiviselta tasolta, luottamushenkilöiltä kuin kuntalaisilta. Tämä palaute voi ajoittain olla hyvinkin raskasta ja kuormittavaa, toisinaan epäreilultakin tuntuvaa. Sosiaalisessa mediassa käytävä keskustelu on vielä lisännyt painetta, koska siellä sanailu kääntyy hyvin helposti epäasialliseksi ja tahalliseksi provosoinniksi. Huolimatta tästä kaikesta, viranhaltijoiden odotetaan hallitsevan tunteensa ja käyttäytyvän eri tilanteissa asiallisesti.

Koska viranhaltijat joutuvat työssään kontrolloimaan omia tunteitaan, on heillä vahva odotus, etteivät esimerkiksi luottamushenkilötkään tekisi päätöksiään tunnepohjalta vaan tietoon perustuen. Päätöksenteossa ollaan toisinaan hankalien ja tunteita herättävien asioiden äärellä. Silloin on entistä tiukemmin pidettävä mielessä, että keskitytään asioihin eikä ihmisiin. Asiallisen, kunnioittavan ja rakentavan käytöksen kuntaorganisaation kaikkien jäsenten välillä tulee olla perusolettama. Henkilökohtaisuuksiin menevä arvostelu ei edistä yhteisten asioiden hoitoa. Mikäli esimerkiksi luottamushenkilöllä on tarve antaa korjaavaa palautetta viranhaltijan työskentelystä, on sen paikka muussa yhteydessä kuin valtuuston kokouksessa yleisön ja mahdollisen livestriimauksen edessä. Ja tietysti tämä kaikki pätee myös toisinpäin.

Viranhaltijoiden tunteiden hallintaa voidaan tukea ja työn kuormittavuutta keventää työnohjauksella sekä matalan kynnyksen mahdollisuudella keskustella esimerkiksi työpsykologin kanssa. Myös johtoryhmän kannustava yhteistyö sekä luottamuksellinen ja vertaistuellinen keskusteluyhteys ovat viranhaltijoille merkittävä tuki. Johtoryhmän hyvän hengen ylläpitäminen on tärkeää ja siihen kannattaa tehdä satsauksia, jotka eivät jää kiireen jalkoihin.

Päivi Hökkä ja hänen tutkimusryhmänsä ovat korostaneet tunteita toimintaan aktivoivina voimina, jotka vaikuttavat ja ilmenevät työpaikan käytänteissä sekä työntekijöiden välisessä vuorovaikutuksessa ja toiminnassa. Koetut positiiviset tunteet parantavat työsuorituksia ja työssä jaksamista useilla eri mittareilla mitattuna. Positiiviset tunnekokemukset voivat esimerkiksi tehostaa päätöksentekoa sekä parantaa yhteistyökykyä ja neuvottelutaitoja. Motivaation parantuminen näkyy sekä työntekijän, että organisaation hyvinvointina ja tehokkuutena. Tunneälytutkimuksen asiantuntijat arvioivatkin, että organisaation ilmapiiri selittää noin 20–30 prosenttia liiketaloudellisesta tuloksesta. Kuntahallinnossa tulos näkyy taloudellisen tehokkuuden lisäksi myös hyvinä päätöksinä ja palveluina kuntalaisille. Jos siis viranhaltijoiden tunnekokemukset ovat vahvasti positiivisen puolella, on se lopulta kaikkien niiden eduksi, joiden vuoksi viranhaltijat kunnassa työskentelevät.

.

Lähteitä ja tunnekirjallisuutta

Ashkanasy, N. M., & Catherine S. Daus. (2002). Emotion in the Workplace: The New Challenge for Managers [Article]. The Academy of Management Executive (1993), 16(1), 76–86. https://doi.org/10.5465/AME.2002.6640191

Barsade, S. G., & Donald E. Gibson. (2007). Why Does Affect Matter in Organizations? [Article]. Academy of Management Perspectives, 21(1), 36–59. https://doi.org/10.5465/AMP.2007.24286163

Boyatzis, R. E. (2002). Primal Leadership: Realizing the Power of Emotional Intelligence. https://www.researchgate.net/publication/230854764

Grandey, A. A. (2003). When “The Show Must Go on”: Surface Acting and Deep Acting as Determinants of Emotional Exhaustion and Peer-Rated Service Delivery [Article]. Academy of Management Journal, 46(1), 86–96. https://doi.org/10.5465/30040678

Hochschild, A. R. (1979). Emotion Work, Feeling Rules, and Social Structure [Article]. The American Journal of Sociology, 85(3), 551–575. https://doi.org/10.1086/227049

Hochschild, A. R. (2012). The managed heart (1st ed.) [Book]. University of California Press. https://doi.org/10.1525/j.ctt1pn9bk

Hökkä, P., Ikävalko, H., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Nordling, A., Rantanen, J., Berner, M., Sorsa, I., Vikman, S., & Räikkönen, E. (2020). Tunnetoimijuus ja sen tuki työssä (P. Hökkä, H. Ikävalko, S. Paloniemi, K. Vähäsantanen, A. Nordling, J. Rantanen, M. Berner, I. Sorsa, S. Vikman, & E. Räikkönen, Eds.) [Book]. [Jyväskylän yliopisto].

Humphrey, R. H. (2012). How do leaders use emotional labor? [Article]. Journal of Organizational Behavior, 33(5), 740–744. https://doi.org/10.1002/job.1791

Spaargaren, G., Weenink, D., & Lamers, M. (2016). Practice Theory and Research [Book]. Routledge. https://doi.org/10.4324/978131565690

Miksi lähdin tekemään tutkimustani?

Jenni Sipilä

Olen työskennellyt monipuolisissa kuntahallinnon tehtävissä vuodesta 2007. Tuolloin hyppäsin reilu parikymppisenä maisteriopiskelijana tekemään Rymättylän kunnansihteerin sijaisuutta. Siinä samalla graduani valmiiksi takoessa asetin tavoitteeksi lähinnä vain arvosanan, jolla voisi halutessaan aikanaan jatkaa tohtoriopintoihin. Jatko-opinnot jäivät siis jo tuolloin hautumaan johonkin aivolohkoon. Toisaalta minulle oli selviö, että en lähde väitöskirjatyöhön vain oppiarvon takia vaan sen vuoksi, että haluan todella tutkia tiettyä aihetta ja tuottaa siitä tietoa muidenkin hyödyksi.

Vuosien varrella päädyin osalliseksi lukuisiin kunnallista päätöksentekoa koskeviin lounas- ja kahvipöytäkeskusteluihin. Niissä kollegat kertoivat kokevansa, että he tekevät toisinaan turhalta tuntuvaa työtä. He kertoivat valmistelevansa asioita ja selvityksiä, joista tiedetään monesti jo etukäteen, etteivät ne tule etenemään tai jotka eivät ole kunnan strategian mukaisia. Myös kommentteja viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välisestä kitkasta ilmeni säännöllisesti. Eivät nämä teemat toki täysin vieraita omassa työelämässänikään ole olleet.

Lopulta päätin, että epävirallisissa keskusteluissa esiin nousseet asiat ja niiden kautta itselleni jääneet tunnelmat on saatava tutkimuksen muotoon. Vuonna 2021 aloittamassani tutkimuksessa selvitän millaisia tunteita poliittisten päätösten valmistelu ja yhteistyö poliitikkojen kanssa kuntien johtavissa viranhaltijoissa todella herättää. Onko oman työni kautta saatu kuva viranhaltijoiden ajoittaisesta turhautumisesta oikea, ja mitä he siitä kertovat nyt kun asiaa heiltä suoraan kysytään. Johtaviksi viranhaltijoiksi tutkimuksessani lasketaan kuntien johtoryhmien jäsenet ja kuntien eri toimialojen johtajat.

Puolueiden välisestä kilpailusta ja vaalikausien vaihtuvuudesta johtuu, että poliitikkojen tavoitteet ja arvot voivat olla toisenlaisia kuin pidemmän tähtäimen työtä tekevien viranhaltijoiden. Myös näkemykset voivat poiketa toisistaan jo ihan siitä syystä, että kuntapoliitikot hoitavat luottamustointaan pääosin sivutoimisesti ja viranhaltijat työskentelevät asioiden parissa päätoimisesti. Näillä eroilla on väistämättä vaikutusta päättäjien ja viranhaltijoiden väliseen yhteistyöhön, luottamukseen sekä keskusteluyhteyteen. Asetelma herättää ajatuksia, joita ei aina uskalleta sanoa ääneen. Nostankin nyt uudella ja rehellisellä tavalla esiin kuntien johtavien viranhaltijoiden todelliset ajatukset demokraattisen päätöksenteon valmistelutyöstä sekä päätöksenteon strategisuudesta.

Mikään johtavien viranhaltijoiden terapiatuokio tutkimukseni ei kuitenkaan ole. Tavoitteena on tarjota hyvät mahdollisuudet kuntien poliittiselle johdolle kehittää kuntaorganisaatioiden työskentelytapoja ja hallintoa. Tutkimuksen tulokset auttavat poliitikkoja ymmärtämään paremmin viranhaltijoiden työtä ja käyttämään heidän työpanostaan taitavammin. Tätä kautta on mahdollista saada aikaan laadukkaampaa päätöksenteon valmistelua ja poliittisia päätöksiä. Kaikella tällä pyritään saamaan, ei enempää eikä vähempää, kuin parempaa päätöksentekoa kaikkien Suomen kuntien asukkaiden hyväksi.

Demokratian kriisistä ja sen syistä on viime vuosina keskusteltu paljon. Näiden keskustelujen yhteydessä mainitaan usein myös vallan siirtyminen yhä enemmän teknokraattien eli asiantuntijoiden käsiin. Tutkimukseni kytkeytyy läheisesti keskusteluun demokratian tulevaisuudesta. On kiinnostava kysymys, millaisen vallan asiantuntijuus viranhaltijoille antaa ja missä määrin asiantuntijuus nähdään kunnallisen demokratian uhkana tai päätöksentekoa tukevana voimana.

Loppuvuonna 2021 toteutin kyselytutkimuksen Manner-Suomen kuntien johtaville viranhaltijoille ja sain siihen yhteensä 350 vastausta kaikkien maakuntien alueilta. Vuoden 2022 aikana toteutin muutaman kunnan johtoryhmän teemahaastattelut syventääkseni näkemyksiäni kyselytutkimuksessa erityisesti esiin nousseista teemoista. Suureksi riemukseni Kunnallisalan kehittämissäätiö myönsi minulle viime vuonna tutkimusapurahan ja opintovapaani käynnistyy 1.7.2023. Tässä blogissa tulen kirjoittamaan kiinnostavia huomioita tutkimuksen tuloksista ja keskeisistä teemoista sekä kuntahallinnosta muutenkin. Väitöstutkimukseni pyrin saamaan valmiiksi vuoden 2024 aikana. Pysy siis kuulolla!

Kuvan oikeudet: Hanna Oksanen/Turun yliopisto