Vuoden 2027 talousarvion valmistelu on kunnissa parhaillaan kiivaimmillaan. Pöydällä (myös omallani) ovat eurot, prosentit, investoinnit, henkilöstömenot, valtionosuudet ja verotulot. Mutta ennen kaikkea pöydällä on kysymys kunnan tulevaisuuden suunnasta.
Kuntatalouden näkymä ei ole helppo. Kuntaliiton uunituoreessa (kirjoitushetkellä tänään) julkaistussa Talousbarometrissä yli 80 prosenttia kuntien talousjohtajista arvioi, että kunnassa on vähintään kohtalaista sopeutustarvetta. Yli 40 prosenttia vastaajista tunnistaa painetta kunnallisveroprosentin korottamiseen. Samalla noin 80 prosenttia arvioi kunnan taloudellisen liikkumavaran pienenevän myös tulevina vuosina. Luvut kertovat, että kuntien on varauduttava tilanteeseen, jossa taloudellista liikkumavaraa on nykyistä vähemmän myös tulevaisuudessa.
Vuosi 2027 ei ole mikä tahansa budjettivuosi
Valtion vuoden 2027 talousarvioesitys ja syksyn kuntatalousohjelma julkaistaan 21. syyskuuta. Se antaa kunnille lisää tietoa siitä, millaisessa rahoitusympäristössä ensi vuoden talousarviota rakennetaan.
Kuntatalouteen vaikuttavat samanaikaisesti useat tekijät. Menopaineita lisäävät muun muassa palkkaratkaisut, työttömyyden aiheuttamat kustannukset sekä erilaiset investointitarpeet. Samalla valtionrahoitukseen kohdistuu paineita. Kuntaliiton arvion mukaan kuntatalouden vaikeimmat vuodet osuvat juuri vuosiin 2026 ja 2027.
Tilanne on haastava, mutta sitä ei pidä nähdä vain uhkana. Tiukka taloustilanne pakottaa kunnat kysymään, mikä on oikeasti tärkeää. Talousarvion ei pitäisi olla vain lista siitä, mihin rahaa käytetään. Sen pitäisi olla päätös siitä, millaista kuntaa halutaan rakentaa.
Kaikki kunnat eivät ole samassa tilanteessa
Kuntataloudesta puhuttaessa on helppo puhua kunnista yhtenä kokonaisuutena. Todellisuudessa kuntien tilanteet poikkeavat toisistaan huomattavasti. Kunnan talouteen vaikuttavat esimerkiksi väestökehitys, työllisyys, veropohja, investointitarpeet, velkamäärä, kiinteistökanta ja palvelurakenne. Myös alueelliset erot ovat merkittäviä.
Siksi yksi valtakunnallinen ratkaisu ei sovi kaikille. Yhdessä kunnassa keskeisin kysymys voi olla investointien rahoittaminen. Toisessa väestön väheneminen. Kolmannessa työpaikkojen ja veropohjan vahvistaminen. Neljännessä taas se, miten palvelut voidaan järjestää tehokkaammin muuttuvassa toimintaympäristössä. Monissa kunnissa tietysti myös nämä kaikki toisiinsa liittyvät tekijät.
Veronkorotus ei voi olla ensimmäinen eikä viimeinen ratkaisu
Yksi vaikeimmista kysymyksistä liittyy kunnallisveroon. Jos tulot eivät riitä kattamaan menoja, veroprosentin korottaminen on yksi mahdollinen ratkaisu. Mutta se ei voi olla automaattinen vastaus kaikkiin talousongelmiin. Veronkorotus lisää kunnan tuloja, mutta samalla se vaikuttaa kuntalaisten ostovoimaan ja kunnan asemaan suhteessa muihin kuntiin. Pitkällä aikavälillä on tärkeää pohtia myös sitä, miten kunta pystyy vahvistamaan omaa veropohjaansa.
Siinä tullaan kunnan elinvoiman ytimeen. Uudet yritykset, työpaikat, asukkaat, investoinnit ja rakentaminen eivät ole vain elinvoimapolitiikkaa. Ne ovat pitkälti kuntatalouspolitiikkaa. Jos halutaan vahvistaa kunnan taloutta pysyvästi, pitää pystyä lisäämään verotuloja myös kasvattamalla veropohjaa – ei vain veroprosenttia.
Sopeuttaminen ei saa tarkoittaa pelkkiä leikkauksia
Kun talous kiristyy, ensimmäinen reaktio on usein säästäminen. Se on ymmärrettävää. Mutta kaikilla säästöillä ei kuitenkaan ole samaa vaikutusta. Jos esimerkiksi pieni säästö heikentää kunnan kykyä houkutella uusia asukkaita tai yrityksiä, säästö voi pitkällä aikavälillä tulla kunnalle kalliiksi.
Siksi talousarviotyössä pitäisi kysyä jokaisen merkittävän menon kohdalla kolme kysymystä:
Mitä tämä maksaa? Mitä tällä saadaan? Mitä tapahtuu, jos tästä luovutaan?
Kolmas kysymys on usein vaikein ja tärkein. Hyvä taloudenpito ei tarkoita sitä, että kaikesta leikataan vähän. Juustohöylää lienee useassa kunnassa heilutettu jo pitkään. Hyvä ja vastuullinen taloudenpito tarkoittaa sitä, että niukat eurot kohdistetaan mahdollisimman vaikuttavasti.
Investointeja ei saa unohtaa vaikeina vuosina
Kireässä taloustilanteessa investoinneista on helppo ajatella, että niitä pitäisi siirtää tulevaisuuteen. Kaikkia investointeja ei kuitenkaan voi eikä pidä arvioida pelkästään menona. Osa investoinneista on välttämättömiä nykyisen omaisuuden ja palveluiden ylläpitämiseksi. Osa taas voi vahvistaa kunnan tulevaa elinvoimaa.
Siksi vuoden 2027 investointiohjelmassa pitäisi pystyä erottamaan toisistaan ainakin kolme asiaa:
- välttämättömät investoinnit
- palveluiden laatua ja tehokkuutta parantavat investoinnit
- kunnan tulevaa kasvua ja elinvoimaa vahvistavat investoinnit
Kaikkia listattavia investointeja ei välttämättä pystytä toteuttamaan. Mutta kaikkea ei myöskään pidä pysäyttää. Jos kunta lopettaa investoinnit kokonaan vaikeassa taloustilanteessa, vaarana on, että lyhyen aikavälin säästö muuttuu pitkän aikavälin ongelmaksi.
Työllisyys on yhä tärkeämpi osa kuntataloutta
Vuoden 2027 kuntataloutta tarkasteltaessa ei voi myöskään sivuuttaa työllisyyttä. TE-palvelujen siirtyminen kuntien vastuulle on muuttanut kuntien roolia. Samalla työttömyyden kustannukset näkyvät kuntataloudessa aikaisempaa suoremmin. Tämä tarkoittaa, että elinkeinopolitiikka, työllisyyden edistäminen ja kuntatalous eivät ole kolme erillistä kokonaisuutta. Ne ovat tiukasti samaa kokonaisuutta.
Jokainen uusi työpaikka vahvistaa alueen ostovoimaa, yritysten toimintaedellytyksiä ja kunnan veropohjaa. Vastaavasti pitkäaikainen työttömyys lisää kustannuksia ja heikentää kuntatalouden kestävyyttä. Siksi myös vuoden 2027 talousarviossa pitäisi kysyä: mitkä ratkaisut vahvistavat työllisyyttä ja yritysten toimintaedellytyksiä?
Vuoden 2027 talousarvio on valinta tulevaisuudesta
Kuntatalouden haasteet eivät tietenkään katoa sillä, että yksi talousarvio saadaan tasapainoon. Talousarvion pitäisi katsoa vähintään useita vuosia eteenpäin. Mitä tapahtuu väestölle? Miten palvelutarve muuttuu? Millainen on kunnan tulopohja? Mihin investointeihin on varaa? Miten velkamäärä kehittyy? Ja ennen kaikkea: mitä kunta tekee vahvistaakseen omaa elinvoimaansa?
Näihin kysymyksiin ei ole yhtä helppoa vastausta. Mutta yksi asia on mielestäni selvää. Vuoden 2027 talousarviota ei pidä rakentaa vain sen varaan, että selvitään seuraavasta vuodesta. Se pitää rakentaa sen varaan, että kunnalla on mahdollisuus menestyä myös vuonna 2030 ja sen jälkeen.
Tiukka taloustilanne pakottaa priorisoimaan. Se voi olla myös mahdollisuus uudistaa toimintatapoja, karsia turhaa byrokratiaa, tehdä yhteistyötä yli organisaatiorajojen ja löytää uusia tapoja tuottaa palveluja. Kuntatalouden vaikein kysymys ei lopulta ole se, mistä leikataan. Vaikeampi – ja paljon tärkeämpi – kysymys on käänteinen: Mihin meidän kannattaa käyttää rajalliset eurot, jotta kunta olisi tulevaisuudessa vahvempi kuin tänään?
Hyvä talousarvio ei ole sellainen, jossa kaikki menot saadaan mahtumaan budjettiin. Hyvä talousarvio on sellainen, jossa niukat eurot käytetään siihen, mikä tekee kunnasta elinvoimaisen, kestävän ja hyvän paikan asua myös tulevaisuudessa.Vuoden 2027 talousarvio ei siis ole vain numeroita paperilla. Se on päätös siitä, mihin suuntaan kunta lähtee.
Jenni Sipilä 