Kuten varmasti moni teistä lukijoista, myös minä olen seurannut viime vuosina jatkuvasti kiihtyvää ja kärkkäämmäksi muodostuvaa poliittista keskustelua. Se on saanut minut pohtimaan, onko politiikassa käytettävän kielen muuttuminen aiempaa rajummaksi enemmänkin merkki haastavasta yhteiskunnallisesta tilanteesta ja poliittisista paineista, paljon puhutusta polarisaatiosta vai kenties populistisen asenteen leviämisestä.
Populismi sanaa tulee helposti viljeltyä, vaikka puhuttaessa populismista, pitää aina muistaa sen olevan käsitteenä elävä ja lopulta aika vaikeasti määriteltävä. Populismi ilmenee nyky-yhteiskunnissa monin tavoin ja sen on katsottu uhkaavan tai ainakin haastavan perinteisempää demokratiaa. Onkin mielenkiintoinen kysymys, missä vaiheessa kärkäs kielenkäyttö ja hyökkäävät poliittiset avaukset muuttuvat demokratiasta populismiksi. Raja lienee veteen piirretty. Vaikka populismin määritelmä voi vaihdella, arkisessa keskustelussa sillä viitataan yleisesti poliittiseen esiintymistapaan eli retoriikkaan. Tällainen määritelmä ei pidä populismia edes kevyenä ideologiana. Syvällisempien määritelmien mukaan populismin takana on kuitenkin toiminnallinen aate, joka korostaa ”tavallisen” kansalaisen etuja ja vastustaa eliittiä sekä perinteisiä poliittisia instituutioita. Vaikka populismi on usein yhdistetty valtion tason politiikkaan, sen vaikutukset voivat ulottua myös paikallispolitiikkaan saakka.
Yhdistettäessä populismi esiintymistapaan, käytetään sitä usein haukkumasanana viittaamaan poliittisten kilpailijoiden tyhjään retoriikkaan tai katteettomien lupausten antamiseen. Jotkut poliitikot käyttävät populistista tyyliä tietoisesti herättämään huomiota ja provosoimaan mediajulkisuuden toivossa. Populismina voidaan myös pitää poliitikkojen tarttumista esille nousseeseen aiheeseen, jotta he voivat osoittaa olevansa ajan hermolla. Omassa tutkimuksessani kyselyyni vastanneet kuntien johtavat viranhaltijat käyttivät populismi -termiä juuri kritisoidessaan poliitikkojen huomionhakuisia ja pinnalla olevaan aiheeseen liittyviä puheenvuoroja tai aloitteita, joiden asiasisällöllinen (uutuus)arvo saattaa toisinaan olla melko vähäinen. Viranhaltijat myös kertoivat, että populistiset ilmiöt ovat kunnissa lisääntyneet valtuuston kokousten livestriimausten ja sosiaalisen median käytön myötä.
Yksi populismin ilmenemismuodoista kunnallispolitiikassa on yksinkertaistettujen ratkaisujen tarjoaminen monimutkaisiin ongelmiin. Populistiset poliitikot saattavat luvata nopeita ja helppoja ratkaisuja kunnan kohtaamiin haasteisiin. Näiden ratkaisujen toteuttamiskelpoisuus ja pitkäaikaiset vaikutukset voivat kuitenkin olla kyseenalaisia. Toisaalta populismi voi tuoda mukanaan positiivisiakin vaikutuksia kunnallispolitiikkaan. Populistiset poliitikot voivat olla herkempiä kuuntelemaan ja ottamaan huomioon tavallisten kuntalaisten huolia ja tarpeita. Heidän kampanjansa saattavat mobilisoida suuremman osan väestöstä poliittiseen toimintaan tai vaatimaan muutoksia. Tämä voi edistää demokraattista osallistumista ja avoimuutta kunnallisessa päätöksenteossa ja saada uusia ihmisiä innostumaan vaikuttamisesta. Ilmiö nostaa politiikkaan kuitenkin helpommin ns. ”yhden asian huutajia” ja saattaa jakaa kuntalaisia vahvemmin eri leireihin.
Jotta populismin vaikutukset kunnallispolitiikassa olisivat positiivisia, tarvitaan tasapainoa populismin ja vastuullisen hallinnon välillä. Populistiset poliitikot voivat hyödyntää kuntalaisten huolia ja tarpeita, mutta samalla heidän on kyettävä tarjoamaan myös realistisia sekä kestäviä ratkaisuja esille nostamiinsa ongelmiin. Kunnallispolitiikassa populismia ei vielä tunnisteta niin selkeästi demokratian uhaksi kuin valtakunnallisessa politiikassa tai kansainvälisessä politiikassa. Uskallan väittää, että kunnissa populismi vaikuttaa toistaiseksi enemmän (poliitikot, korjatkaa jos olen väärässä) viranhaltijoiden työskentelyyn. Viranhaltijoilla on suuri ja toisinaan epäkiitollinenkin rooli populistisen politiikan tasapainottajina. Niinpä monet viranhaltijat toivovat, että kunnallispolitiikassa unohdettaisiin populismi ja keskityttäisiin hallinnollisten resurssien säästämisen nimissä yhteistyössä toteutettavaan ja faktoihin perustuvaan mahdollisimman virtaviivaiseen päätöksentekoon. Poliitikon näkökulmasta houkutus populistisille nostoille lienee kuitenkin aina olemassa.
Jenni Sipilä 